Elämäni makuja - Perjantairesepti

ONNELLINEN JA HYMYILEVÄ KANSA Ajelimme kerran viisivuotiaan poikani kanssa moottoritietä pitkin kohti Helsinkiä. Matka sujui rauhallisesti: radiosta tuli musiikkia, tie oli kuiva ja keskustelimme niitä näitä. Yhtäkkiä tien varressa oleva tolppa välähti kirkkaasti – nopeuskamera oli tehnyt tehtävänsä. Poikani säpsähti hieman ja kääntyi katsomaan minua hyvin vakavana. Hän kysyi huolestuneella äänellä: – Isä, hymyilitkö? Hämmennyin hieman kysymyksestä ja vastasin: – En minä tainnut hymyillä. Poika mietti hetken, kurtisti otsaansa ja näytti selvästi pohtivan tilannetta kuin pieni liikenneasiantuntija. Sitten hänen kasvonsa kirkastuivat oivalluksesta. – No ajetaan sitten uudestaan! hän ehdotti reippaasti. – Että ehdit hymyillä kunnolla. Katsoin häntä sivusilmällä ja yritin pidätellä naurua. Hän jatkoi vielä hyvin vakuuttuneena: – Poliisisetä varmaan antaa anteeksi, jos näkee että olet iloinen. Siinä hetkessä ymmärsin kaksi asiaa. Ensinnäkin: viisivuotiaan mielestä liikennekamer...