Flipperi

kesäkuuta 22, 2011

Flipperi

Rymättyläläinen silli- ja sahakuningas Saarnin Topi oli värikäs liikemies, kuten olen aiemmin kertonut. Omat omenat eivät kauaksi pudonneet puusta. Hänen nuorin poikansa,edesmennyt Putte oli parhaita kavereitani. Älykäs, nokkela ja kovin huumorintajuinen. Juuri niitä positiivismerkkisiä ihmisiä.

Putte antoi pojilleen kunnon isän tavoin viikkorahaa hieman kituliaasti. Oli oppinut Topi -isältään. Rymättylän Pakinaisissa oli perheen kesäpaikka. Putte oli samanlainen vanhuuteen hurahtanut kuin minäkin. Hän hankki vanhan legendaarisen flipperin saareen. Pojat inisivät kaupunkiin, mutta Putte lahjoi heidät viihtymään kaksinkertaistamalla heidän viikkorahansa. Summan pojat saivat 20 pennisinä. Yllätys yllätys: Rahapeli flipperi toimi 20 pennillä.

Muutaman päivän saaressa olon jälkeen pojat olivat viikkorahansa pelanneet. Putte oli armollinen, rakastava isä. Hän antoi pojilleen förskottia eli etumaksua. Kaikki toimi sujuvasti. Ja samat 20 penniset vaihtoivat omistajaa. Juhannuksena poikien jälleen pyytäessä isältään etumaksua, isä ilmoitti, että nyt on koko loppuvuoden viikkorahat jo nostettu.

Pojat pyysivät isältä audienssia. He kertoivat syvällisesti analysoineensa tilannetta ja olivat tulleet siihen tulokseen, että nyt ei kaikki mennyt ihan oikein.
Putte hymyili rakastavaisesti pojilleen ja kertoi, että kun he joskus kasvattavat omia poikiaan, kyllä he sitten ymmärtävät miten vaativa rooli isän rooli on.

Minulle hän mainitsi, että vanha flipperi on tosi tuottava vempele.
Minäkin sain muiden Putten kavereiden lailla nauttia flipperin tuomasta ihanasta tunteesta. Putte kutsui usein kavereitaan mökille. Hän muisti aina kertoa, että kannattaa ottaa mukaan runsaasti 20 pennisiä. Poikansa hän opetti tekemään rahanvaihtotoimia. Pojat oppivat bisneksen tekoon ja perheen talous koheni kummasti. Aika velikulta tuo Saarnin Putte. Mies, jonka elämä oli täynnä mukavia tarinoita. Kerron myöhemmin lisää niitä. Täytynee istahtaa Pakin ja Routamaan Hessun kanssa Merisalin terassille ja muistella Puttea. Minun on ikävä häntä. Putte oli mukava mies.

RAPARPERIAHVENET

Suomen ensimmäisten Neitsytperunafestivaalien aikana pidettiin Turun torilla myös nk. "Kokkisota" - kilpailu. Osallistuimme kisaan. Emme olleet kärjessä, mutta onnistuimme. Eräs tuomareista arvioi annostamme yksinkertaiseksi, sellaiseksi jonka "kuka tahansa tavallinen ihminen voi tehdä. Jopa moni meistä täällä torilla". Se on paras kiitos, mitä olemme saaneet pitkään aikaan. Kiitämme tuomaristossa istunutta torikauppiaiden edustajaa.

Ainesosat:
Uusia perunoita,
Ahvenfileitä
Sokeria/hunajaa,
Sitruunamehua
Raparperia
Kevätsipulin vartta

Perkaa ahvenfileet nahattomiksi. Graavaa ne hienonnetulla merisuolalla, sokerilla tai hunajalla ja tilkalla sitruunamehua.
Laita pilkottua kevätsipulinvartta ahvenfileelle, kääri rullalle, jonka ympärille pinaatinlehti. Varmista rulla tikulla ja paista uunissa tai pannulla.
Keitä raparperi kevyesti vähässä vedessä. Soseuta, keitä hieman kokoon ja suurusta. Lisää hieman hienoa merisuolaa. Käytä kastikkeena.
Voit myös laittaa ahvenfileerullan sisälle keitetyn raparperitangon ennen paistamista. Keitä uusia perunoita merisuolan kera.

Hiukan taustatietoa perunoiden keittämiseen:
Perunoiden keitinveteen ei laiteta suolaa suinkaan sen vuoksi, että ne suolaantuisivat, vaan ihan muusta syystä. Peruna itsessään sisältää vähän makeaa vettä. Suolattu vesi ei osmoosi-ilmiön vuoksi imeydy perunaan. Näin peruna pysyy napakampana ja kovempana. Siitä ei tule vetistä. Mutta jos keität perunat suolattomassa vedessä, vettyminen on hyvin yleistä, varsinkin, jos keittäminen menee hiukankaan pitkäksi. Suolavedessä keitetyn perunan pintaan jää hiukan suolaista makua, mutta sehän ei ole haitaksi. Ihminen tarvitsee suolaa, etenkin kesähelteellä. Samalla saa hyvän syyn nauttia raikkaita juomia.
Ostakaa suomalaisia varhaisperunoita, muuten ne katoavat kaupan hyllyiltä ja saat tulevaisuudessa nauttia vai vetisiä, vanhoja skånelaisia.

Resepti tulostettavassa muodossa