LÄSKIBASISTI

Suomalainen musiikkimaailma on täynnä basistijuttuja. Totta on se, että 50–60 - luvuilla orkesterit saivat palkkionsa koostumuksensa, eli soittajien lukumäärän mukaan. Kvintetistä (5 jäsentä) pystyi laskuttamaan enemmän kuin kvartetista (4 jäsentä). Eräs helsinkiläisen kvartetin ”keikkahintavastaava” sai idean palkata orkesteria kuljettaneen taksikuskin basistiksi, vaikka miehellä ei ollut hajuakaan basson näpelöinnistä. Kielten virityksestä puhumattakaan.

Niinpä hän sai ajan myötä meidän muusikkojen keskuudessa mainetta siksi, ettei hän koskaan virittänyt bassoa – hän jännitti sen. Oma orkesterini, Seitsemän Seinähullun Veljeksen kanssa olimme keikalla joskus 60-luvun lopulla Korpilammen lavalla Jyväskylän lähellä. Saapuessamme paikalle järjestysmies varoitti meitä äärettömän tiukasta tanssienjärjestäjästä. Jos keikka alkoi 10 min myöhässä sovitusta klo 20.00 ajasta, napsahti neljännes keikkahinnasta. 20 minuutista puolet. Kello 21 jälkeen ei enää kannattanut aloittaa soittoa. Olimme tiukalla ajalla. Varoitus toimi. Niemisen Pena hyppäsi heti lavalle ja niin alkoi ensimmäinen valssi soida haitarilla. Nätsi löi bassorumpua muita välineitä virittäessään. Sitten sama järjestysmies kävi vinkkaamassa, että meitä ei nimestämme huolimatta ollutkaan kuin 6 soittajaa. Autokuskimme sai erityiskomennuksen esiintymislavalle. Hommasin hänelle tuolin ja keikkabussissa olleen ongen. Siinä hän istui 45 min tunnissa – koko illan - ja onki lavalla. Saimme täyden keikkahinnan.

Sain jälleen riemukkaan lukijapalautteen. Tällä kertaa vanhalta kollegaltani 60-luvulta. Legendaariselta Reima Virolaiselta (muistanette televisiossakin esiintyneen Smoking- yhtyeen) joka kutsuu itseään ´Läskibasistiksi´. Johtuu siitä, että kontrabassoa kutsuttiin hikibassoksi, läskibassoksi jne. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä juttu tuskin on totta ja on aika hurja. Mutta kun vastuu sen kertomisesta siirtyy Reimalle, uskaltaudun sen julkaisemiseen.

”Basisti yllätti kerran keikalta palattuaan hyvän ystävänsä ”itse teossa” basistin vaimon kanssa. Vihasta ja petturuudesta suunniltaan basisti tempaisee yöpöydän laatikosta revolverin ja ampuu kaverinsa siihen paikkaan. Vaimo siitä kiljumaan kurkku suorana: Nythän vasta tempun teit! Oletko tullut ihan pähkähulluksi? Tällä menolla menetät kyllä kaikki ystäväsi.”

Ne, joita oheinen basistijuttu kauhistuttaa, voivat olla vakuuttuneita, että juttu on kauneimmasta päästä. Eivät basistit sellaisia ole, niistä vain jostain syystä on helppo kertoa huimia juttuja.

PURJOSILLI Talvisin Sri Lankassa kokoontuu vapaaehtoistyöntekijöinä vaimoni ystävättäriä, jotka kutsuvat itseään ´donniksi´. He kokoontuvat myös Suomessa. Viime tapaamisen yhteydessä he nauttivat mm. Riitan loihtiman silliherkun. Tässä resepti, joka sai donnat hyvälle mielelle: 4-6 Matjessillifilettä Purjorenkaita ja tilliä. Liemi: 2 dl vettä 2 sitruunan mehu 1 ½ dl sokeria (Donnat olivat nuukia, tilalle olisi sopinut 1 dl hunajaa) 2 rkl etikkaa ½ tl valkopippurimarjoja ½ tl maustepippurimarjoja 1 laakerinlehti Leikkaa sillifileet haarukkapaloiksi. Lado purkkiin kerroksittain silliä, paljon purjoa ja tilliä sekä pippurit. Päälle laakerinlehti. Sulata sokeri liemeen ja kaada se sillien päälle. Anna maustua seuraavaan päivään. Resepti tulostettavassa muodossa VINKKEJÄ: Virolaisen Reiman vinkki viimekertaiseen rosmariinisienten reseptiin. Herkkusienten sijaan mielettömän lopputuloksen saa myös käyttämällä herkkutatteja. Lampaankääpä on myös kelpoisa raaka-aine ja itse asiassa myös muut Suomen metsien sienet. Eräs lukijani kertoikin, että lapset eivät voineet syödä sieniä, mutta lampaankääpä maistui kuulemma hyvältä. P.S. Meitä yhdistää Virolaisen Reiman kanssa yksi asia: Molempien parhaat ystävät ovat yhä elävien kirjoissa.

Elämän makuisin terveisin Pentti-Oskari Kangas Kiireapulainen   Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.