RUMPALIN KAIKKEIN KAUHEIN KIROSANA

Ennen oman orkesterini perustamista harjoittauduin silloisessa kotipitäjässäni Taivassalossa 1960- luvun alkupuolella soittajan vaativalle uralle. Kokosimme perinteisen tanssiorkesterin Mauno Kuusisto -nimisen haitaristin ympärille. Sekaannusten välttämiseksi hän otti taiteilijanimekseen Mauno Juhani Kuusisto.  Nimi ´Mauno Kuusisto´ oli jo varattu varsin tunnetulle laulajalle. Minä soitin koskettimia, kun samanaikaisesti opettajaseminaarissa harjoittelin virsien soittamista harmonilla ja oikeilla uruilla. Hankin Farfisa -nimisen soittimen. Niitä kutsuttiin silloin nimellä kinourut.

Rummut hankki pankin pedantti virkailija AHTI TUUSA. Meno oli kuin pojallani puberteetti-iässä. Vauhtia enemmän kuin jarrua. Ahti oli pedantti myös pukeutumisensa suhteen. Hän oli juuri hankkinut kokovalkoisen kesäpuvun. Ennen keikkaamme menimme Osuuskaupan 40 -paikkaiseen baariin syömään. Ahti tilasi tapansa mukaan annoksen ranskalaisia perunoita (olivat juuri tulleet muotiin). Kyytipoikana tomaattiketsuppia (oi mitä amerikan-herkkua). Ahti puristi raivoisasti muovipulloa, jonka suureikään oli kuivunut tulppa. Mies oli naamaltaan punainen kuin puristamansa maustepullo. Sitten se tapahtui.

Tulppa irtosi ja pullon sisältö levisi Ahdin upouudelle kokovalkoiselle kesäpuvulle. Baarissa koettiin uskomaton hetki. 39 taivassalolaista pidätteli henkeään. Ahti oli kuuluisa mm. siitä, ettei hän kironnut kuuna ikinä. Nyt jos koskaan saataisiin kuulla se sana, joka on Ahdin kaikkein kovin, rumin ja voimakkain. Viimeistään nyt. Ensiksi Ahdin naama lehahti valkoiseksi kuin miehen kesäpuku. Sitten siihen levisi syvä puna. Ahti nousi seisomaan ja katsoi miehustaansa. Laittoi kädet nyrkkiin ja nosti ne ylös. Hän avasi suunsa. Suusta ei tullut hetkeen muuta kuin ilmaa, ilmaa ja sitten voimistuvaa pihinää. Kukaan ei uskaltanut edes hengittää.Sydämmet hakkasivat äärirajoillaan. Sitten se tapahtui:  Ahdin voimasana ylitse kaiken: KERRRRRRTAKAIKKIAAN!

Se oli siinä. Ahti kipaisi vaihtamaan toisen puvun päällensä ja lähdimme keikalle Helsinginrannan Merisaliin. Sitä kesäpukua en sen koommin enää ole nähnyt. Pukuparka.

Lähes 50 vuotta tämän tapahtuman jälkeen tapasin Ahti Tuusan Helsingin junassa. Meitä molempia nauratti niin, vaikkemme edes ensin puhuneetkaan mitään. Nauroimme vaan. Se kuvasi syviä tuntemuksiamme. Sellainen on aitoa ystävyyttä. Oikeat ystävät ja yhteiset muistot ovat elämässä onnellisuuden rakennusainetta.

YHTEISEN ILLAN HÄTÄRUOKA Kävipä niin, että tiukan työpäivän jälkeen kotiin tullessamme huomasimme vaimoni kanssa, että kaupassakäynti jäi väliin. Lounaskin oli jäänyt kahviin ja pullaan. Ehtoon hetkenä vatsa alkoi kurnia. Televisiota katseltiin ja olo oli kuin neuvostoeestiläisellä K –kaupan Väiskin ruokamainoksista nauttien. Vaimo heitti haasteen: Nyt olisi hyvä tilaisuus tehdä yksi perjantairesepti lisää. Rakas! Syötäisiin yhdessä. Valkoviinipullo odottaa jääkaapissa. Tiedosta ilahtuneena otin keittiön herruuden. Tarkennettuna hellan edustan vain. Tällaisissa viittä vaille valmis -katastrofitilanteessa palautui mieleen aiemminkin hehkuttamiani suosikkireseptejä kautta maailman. Paella, pizza, pyttipannu, munakas, Caesar-salaatti, ym. Näitä paikallisia herkkuja löytyy joka maailmankolkasta. Välimeren maissa niitä on vaikka muille jakaa. Niin on jaettukin. Yksi sellaisista on Tortilla. Yhteistä näille kaikille on se, että kaupassa ei juosta vähän väliä ja ruokakaapin kiertonopeus kulkee pilaantumisen edellä. Näin ennen, kun ei ollut jääkaappeja ja pakastimia. Eikä säilytysaineitakaan käytetty nykymittakaavassa. Ei vain ollut varaa heittää ruokaa pois. Järkytyin nähdessäni TV -ohjelman USA:sta kahden paikallisen hallitsevan keskusliikkeen ruoan kierrätyksestä. Ensiksi teollisuudelta vaaditaan ruokiin pumpattavia säilytysaineita niin, että ne ruoat säilyvät jopa viikkoja. Hyvissä ajoin ennen viimeistä myyntipäivää ne kuitenkin kuskataan kaatopaikalle. Isoäitini sanoi aina, että: ” Jumal rankase, jos ruakka tuhla ”. Onkohan Jumala unohtanut kokonaan kaupat ja keskusliikkeet. Luotan, ettei ole. Hän on oikeudenmukainen. Joten arvon keskusliikkeet: Vielä ehditte parantaa tapanne. Jumala on pitkämielinen, mutta rajansa kaikella. Nyt on sananmukaisesti ruokarintamalla menossa ”jumalaton meno”. Nykyisessä maailmanmenossa heitämme roskiin 50–60% ruoastamme. Tällä ruuanmäärällä maailman nälänhädät olisi poispyyhitty. Tämä on asia, johon jokainen meistä voi vaikuttaa. Joten tsup tsup. Ruokakaupan sijasta ruokakaapille. Tein tällaista: TORTILLA Kulhoon rikotaan muutama muna. Noin 2 munaa per syöjä. Lisätään 1/3 kahvikupillista vettä per syöjä. Vatkataan hyvin sekaisin. Lisätään ruokakaappitarjontaa. Kaikki käy. Jollet usko, kokeile. Sekoitetaan kaikki kulhossa. Kaadetaan paistinpannuun. Ensin vähän rypsiöljyä pohjalle (rypsiöljy on ainoa lajissaan, joka kestää lähes muuttumattomana kuumennuksen. Annetaan olla miedolla hymyilevällä lämmöllä niin kauan, että pinta hyytyy. Nostetaan paistinpannu vähintään samankokoiselle lautaselle väärin päin. Koputetaan pohjaa niin, että irtoaa varmasti. Siinä se tortilla/munakas köllöttää kauniin ruskeana. Sen voi koristella vaikka jollain vihreällä pihalta tai kaapista löytyvällä. Minä laitoin muutaman pihan mustaviinimarjapensaan lehden. Asiaan: Mitä meidän kaapista tällaisena arvaamattomana hetkenä löytyi? Löytyi juustopala menossa muumioksi. Kuivumaan ryhtynyt karjalanpiirakka. Löytyi 2 ryppyilemään alkanutta tomaattia ja pieni helluinen avomaankurkku. Purkin pohjalla lillui muutama fetajuuston pala. Kaprispurkkiin oli jäänyt muutama marja ja luraus säilytyslientä. Kolme keitettyä perunaa. Tyttärentyttäremme Claudialle piiloon jäänyt pienen rusinarasian pohjalla piilotteli edelleen muutama ryppyinen, kuiva viinimarja. Maustekaapissa on aina mustapippurimylly ja merisuolaa. Näistäkö loihditaan herkullinen juhlaillallinen kahdelle valkoviini kera? Kyllä. Jos lapsillenne tarjoatte, tehkää salassa ja markkinoikaa tuote nimellä: ´Lady Kagan diskoillan coolimpi energiajysäys´. Söimme vaimon kanssa mielihyvällä ja sain vastaanottaa ehdotuksen, että voin jatkaa kotikokkaamista jatkossakin. Ajattelematon taidonnäyte minulta. Resepti tulostettavassa muodossa

Elämän makuisin terveisin Pentti-Oskari Kangas Kiireapulainen   Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.