Kun sydän tyhjää löi

 
Olen keskellä Intian valtamerta, Ceylonin saarella, Sri Lankassa. 15 vuoden rupeaman jatkona vapaaehtoistyössä. Auttamassa köyhiä lapsia kouluun. Tämä on sellaista itsekkään ihmisen kaksoiselämää. Kas kun tykkään kiitoksista. Rakensimme vuosituhannen vaihteessa tänne talvikodin viidakkoon, alkuasukaskylän laidalle. Toisin kuin yleisesti uskotaan, Sri Lanka ei ole osa Thaimaata tai Intiaa. Se on oma itsenäinen valtionsa Intian eteläkärjessä, josta Britannia luopui vuonna 1948. Kolonialisaation jälkeen maa oli vuosikausia sosialistinen tasavalta, mutta nykyisin se on demokraattinen sosialistinen tasavalta. Saaren tavallisten ihmisten elämä kuitenkin jatkuu entisellään. Vuosituhannesta toiseen. Köyhät köyhtyy, rikkaat rikastuu, näin se menee. Ihmiset saarella ovat kuitenkin äärettömän positiivisia ja hymyileväisiä. Täällä on hyvä elää.( Kurkkaa kartalta).

Viime yönä kesken nk. Rem -unen aamuyön tunteina nukuin syvästi kuin tukki. Yhtäkkiä päälleni ryöpsähti valtaisa vesimassa. Ponkaisin ilmaan (arviolta n. 3 ½ metriä) ja koetin salamannopeasti selvittää, mistä on kyse. Ei kai vaan taas tsunami? Seitsemän vuoden takaiset järkytykseni ponnahtivat päällimmäiseksi. Ei - se on varmasti vaimo, jolla on kiukku päällä. Kunnes huomasin katossa ison reiän josta syöksähti kaatamalla vettä. Miia (sinhalan kielellä), eli rotta oli tunkeutunut ulko- ja sisäkaton väliin ja syönyt aurinkolämpövaraajan vesitankin (300 litraa) muoviputken poikki. Vesi tunkeutui välikattoon ja vesimäärän lisääntyessä ja paineen noustessa tarpeeksi korkealle, heikoin kohta repesi. Se oli iso oksanreikä. Pääni nukkui oksanreiän alla.

Ei hätää, olin hengissä ja puhtaana. Polttomoottoripumppuni, jota myös sydämeksi kutsutaan, on jo jonkin aikaa pätkinyt ja yskinyt. Olenkin ihmetellyt, kauanko se kestää. Nyt tuli suoritettua koeponnistus. Hyvältä tuntuu. Taitaa kestää vielä toisenkin, oikean tsunamin. Täytyy laittaa jatkossa kahviin kermaa, että rasvaa hyvin. Kakstahtinen kun tuntuu olevan tuo koneeni.



LAMANTAPPOASE

Kyllä tännekin viestejä muualta maailmalta tulee. Kunhan vaimo vaan jaksaa polkea sähkögeneraattoria tarpeeksi vinhaan, että saan läppärin toimimaan.
Kreikkalaiset kuuluvat olevan ennallaan. Ei mene säästötoimet perille. Kadulla huudetaan ja velka vaan lisääntyy. Siksi tässä esimerkkinä tarina siitä, miten sri lankalainen pieni köyhä kylä pääsi veloistaan:

Suomalainen Mauno Metsälä tuli vaimonsa kanssa omatoimimatkalle Sri Lankaan. Lentokentältä hän suuntasi kohti Hikkaduwaa, josta hän oli kuullut paljon positiivista. Aivan Hikkaduwan kupeessa on yksi alueen köyhimmistä kylistä, piskuinen Beliatta Duwa. Lähes kaikki sen asukkaat olivat veloissaan. Mauno saapui pieneen majataloon katsastaakseen paikan. Se tuntui mukavalta ja oli edullinenkin. Hän antoi 10.000 rupiaa ( n. 70 euroa ) omistajalle varausrahaksi tiskille ja lähti hakemaan vaimoaan vielä varmistamaan paikan soveltuvuuden.

Maunon häipyessä Hikkaduwaan, majatalon isäntä nappasi rupiat ja juoksi läheiseen kyläkauppaan ja maksoi sinne velkansa. Kyläkauppias kiirehti oitis riisinviljelijälle, ja hänenkin velkansa hupeni. Riisinviljelijä jatkoi rahan kulkua viemällä sen traktorimiehelle, joka kaipasi kuljetusmaksuja. Traktorimies maksoi sillä huoltoasemalle polttoainelaskunsa. Huoltoaseman pitäjä kiirehti kylän tuhman tytön luo, jolle oli jäänyt auki. Tuhma tyttö juoksi iloisena majatalolle, jonne oli jäänyt velkaa aiemmin.

Mauno saapui vihdoin takaisin majataloon ja kertoi, että vaimo olikin löytänyt biitsiltä kelpoisamman majoituspaikan. ” Voisinkohan minä saada takaisin sen varausrahani? ” kysyi Mauno vaivautuneena. ” Tuossahan se toimettomana odottelee tiskillä”, totesi majatalon pitäjä ja hymyili arvoituksellisesti. Ja näin saatiin Maunon lainarahalla kylä hetkessä velattomaksi. Eikä kukaan hävinnyt. Ei edes Mauno. Kataiselle ja Urpilaiselle terveisiä. Ei nämä talousongelmat kovin vaikeita ole selvittää, kunhan antaa rahan kiertää.

ONNELLISEN MIEHEN TARINOITA esikoiskirjani meni kuin kuumille kiville.  Otimme pienen lisäpainoksen. Vielä saat, kun tilaat os. www.positiivarit.fi

KANAA JA PERUNAMUUSIA Tällä reseptillä kokattiin 28.1.2000 tupaantuliaisissamme Sri Lankassa. Ja kuinkas ollakaan: halpaa, helppoa ja yksinkertaista, mutta niin hyvää. Keitä paloitellut kanan palat, reisipalat tai rintafileet kevyessä suolavedessä melkein kypsäksi. (Suomessa käytetään broileria). Keitinvesi säästetään. Kanan palat paistetaan kypsäksi öljy/voi seoksessa pannulla. Mausteena valkosipulia, mustapippuria, inkivääriä ja curryä. Määrät maun mukaan. Perunat kuoritaan ja lohkotaan ja keitetään kevyessä suolavedessä kypsäksi. Muusataan jääkapista otetulla vedellä tms. täytetyllä lasipullolla (peruna ei tartu kylmään lasipulloon) Lisää kanan keitinvettä. Muusi saa olla paksuhkoa, hiukan kokkareistakin. Ei ruotsalaiseen tapaan löysää litkua. Lisätään vielä erikseen kuullotettu valkosipuli ja mausteet. Hiennonnettua KARDEMUMMAA, pippuria ja inkivääriäkin, jos on. Me olemme Suomessa tottuneet käyttämään kardemummaa vain leivonnaisissa, mutta täällä se on hyvin monikäyttöinen mauste ja antaa esim perunalle huikean lisäpotkun. Keitä lisäksi papuja suolavedessä, johon on lisätty soijakastiketta. Sitten haarukka suuhun, silmät kiinni ja kuulet, kuinka palmut huojuvat ja Intian valtameri kohisee. Resepti tulostettavassa muodossa YSTÄVYYDEN OSOITUS: Klikkaamalla tästä voit tilata ystävyyden rannenauhoja ja antaa parhaille ystävillesi. Rahat menevät lyhentämättömänä Sri Lankan köyhille lapsille koulukenkien hankkimiseen. Valvon itse vaimoni kanssa, että ne menevät oikeaan kohteeseen. Niitä eivät edes ”pahat sedät” voi hamuta itselleen, koska kengät eivät mahdu niiden jalkaan. Jos haluat lukea aiheesta enemmän, klikkaa www.positiivarit.fi/oskari

Lue päiväkirjaani Sri Lankasta

www.positiivarit.fi/lotushill


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.