TOVE ja LARS JANSSON - PIENIÄ SUURIA IHMISIÄ

Elämäni tähtihetkiin ovat kuuluneet monet hienot ystävät. Mutta myös mielenkiintoiset tapaamiset hienojen ihmisten kanssa.

Naantalin Muumimaailman suunnittelun ja perustamisen yhteydessä tutustuin Muumien luojiin, Tove ja Lars Janssoniin. Sisaruksiin. Ihania ihmisiä. Larsin kanssa meistä tuli sielun veljiä, sillä hän kovasti arvosti merellistä taustaani. Lars kertoi matkoistaan ympäri maailmaa. Hän vuokrasi rahtilaivoista hytin itselleen, seilasi maailman meriä yhtäjaksoisesti kuukausikaupalla ja piirsi matkoillaan muumitarinoita. Ei liene epäselvää, miten Muumipappa aikanaan syntyi. Maailman merillä.

Kun aikanaan vein Larsin Naantalin edustalla olevalle Kailon saarelle ja ehdotin Muumimaailman perustamista sinne, oli Lars innoissaan. Hän kertoi, että muut Muumimaailman toteutusvaihtoehdot Tampereella tai Retretin kallioluolassa eivät olisi sopineet alkuunkaan muumifilosofiaan. Muumit ovat meren rannan asukkaita.

Myös sisarensa Tove rakasti merta yli kaiken. Muistan, kuinka hän kerran matkusti höyrylaiva Ukkopekalla Turusta Naantaliin, ja vietti matkan komentosillalla. Minulla oli etuoikeus olla kapteenina. Tove ihaili merta, saaristoa, vanhan, oikean höyrylaivan nostalgista tunnelmaa. Sanoipa aina ihailleensa myös laivan kapteeneja. Isoja partaisia miehiä. Harmi, kun en pyytänyt lausuntoa kirjallisena. Sain häneltä kyllä kiitoskirjeen myöhemmin. Hän kirjoitti tähtäävänsä 100-vuotis  syntymäpäiviinsä s/s Ukkopekalla, saaristossa risteillen. Olisi ollut suuri kunnia toteuttaa se.  "Kärä kapten Pentti-Oskari Kangas, allt gott för fartygets framtida färd - sade muminpappan alias Tove Jansson".

Nyt elämän ehtoopäivilläni kotokaupungissani Naantalissa seuraan ”Muumikansan” vaellusta pyhiinvaelluspaikkaan, Kailon saarelle. Se saa minut aina hyvälle mielelle. Olen siihen oikeutettu. Olenhan ONNELLINEN MIES.

Joskus vielä siirryn eläkeläiseksi. Olen valmiiksi jo suunnitellut ajankuluni. Minulla kun pitää aina olla jotain tekemistä. Olen saanut hyvän idean. Kun siirryn eläkkeelle, aloitan päätoimisen laihduttamisen. Silloin minulta oikenee siihen aikaa. Nyt en ehdi:)

Seuraa meitä Facebookissa

MARI-VAINAAN VELLINKI Vellinki= velli (kotomurteellani). Ystäväni Kauko oli jäänyt leskeksi. Uusia elämänkumppaneita oli tarjolla, mutta Kauko oli kovin kranttu. Hän kelpuutti jatkoon testattuaan ensin ehdokkaan vellin keittotaidon. Velliä maistellessaan hän toistuvasti tokaisi: ” Ei ol Mari-vainaan vellinkiä. EI ol!” Puolisoehdokkaat vaihtuvat. Vuorossa oli Kaukon nykyinen elämänkumppani. Velliä keittäessään tämä jäi suustaan kiinni kännykkäänsä, ja velli paloi pohjaan. Kauko tuli juuri ovesta sisään ja huusi jo eteisestä: ” Nyt haiskahtaa lupaavalta”. Kiiruhti suoraan kattilalle ja lusikalla maistamaan. ” Nyt on Mari- vainaan vellinkiä! ”

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.