MAAILMAN ENSIMMÄINEN JÄÄRAVINTOLA

Aikoja sitten Turun Aurajoessa järjestivät siellä talvehtivat saariston höyrylaivat kaupunkilaisille kunnon huveja. Lanattiin rusettiluistelurata jäälle. Myytiin laivalta kuumaa viiniglögiä ja hauskaa oli. Niinpä minäkin kaiken vanhanaikaisuuden arvostaja halusin vanhan perinteen nostaa jälleen nautittavaksi. Kuuluisin luistelurata oli vuosikymmenten takaa Pekan Paana.

Niin me lanasimme Ukkopekan vierelle UKKOPEKAN PAANAN. Paikalle tuotiin pirunkelkka, napakelkka ja vauhtikelkka. Hempeä rusettiluistelumusiikki soi talvi-iltaisin ja laivan valoheittimillä valaistiin rata. Suosio oli uskomaton. Iltaisin paikalla oli satoja, jollei tuhansia ihmisiä. Jäädytimme öisin rataa kaupungin vesijohtovedellä. Kysyin Vesilaitoksen johtajalta, josko me tällaisessa tilanteessa välttyisimme jätevesimaksusta. Kun kaupunkilaisille tarjoamme ilmaiseksi talvihuveja. Turhaan. Mutta olin niin innoissani, etten edes loukkaantunut. Päivisin napakelkkaa pyörittivät päiväkotien tädit. Laitoin oman poikanikin kelkkaan ja totesin, että antaa vahingon kiertää… Siitä on aikaa pian 20 vuotta. Eikä siinä vielä kaikki. Sahasimme rymättyläläisten talvinuottakalastajien kanssa joen poikki valtaisan avannon. Ja niin alkoi perinne Aurajoen poikkiuinnista. Avantouintikisat. Osallistujia tuli ympäri maata, kun tieto levisi.

Kerran munasin itseni oikein todella. Ukkopekalla oli kisailijoille sauna käytössä. Mutta kun osallistujia oli satamäärin, piti hommata jokijäälle iso armeijan teltta pukutilaksi. Keskelle vanha kamina. Hyvin toimi. Menossa oli varttuneiden ladyjen sarja. Eräs seniorisarjan mummeli oli aika vesipeto. Toimin kuuluttajana. Hän paineli pipo päässään metrejä muita edellä. Kuulutin, että rouva Saukko ja se siinä painelee muiden edellä vinhaa vauhtia niin, että kuumat aallot vaan seuraavat perässä. Vaimoni totesi lausuman olleen asiaton.

Rakensimme myös laivan huoltomiesten kanssa 7 metriä korkean hyppytornin. Olin aikanaan perustamassa Suomen Uimaliiton Tuki ry:tä, jonka avulla Kasvio ja Sievinen saatiin vauhtiin. Suhteet sinne olivat kunnossa. Sain virallisen luvat järjestää avanto-Pellehypyn Pohjoismaiset mestaruuskisat. En tajunnut, mitä tein. Paikalle tuli poliisin arvion mukaan n. 20.000 ihmistä. Kaupungin liikennekin jumiutui. Paikalle oli vapaa pääsy kuten Vaakahuoneen jatskonsertteihinkin. Ajattelin että vaikkei pääsymaksua tule, niin kun tarpeeksi on vieraita, niin kyllä se jotenkin sitten hoidetaan tuo kulupuoli. Voihan verokirja. Puolet yleisöstä oli jäällä. Onneksi silloin jään paksuus oli 70 -100 cm. Huh huh. Tornista hyppäsi yksi pelle alastomana, yksi sytytti itsensä palamaan jne. Olivathan kisat. Kansa hurrasi. Havahduin kun minua kehuttiin: ”Kyllä sinä Oskari olet melkoinen bisnesmies”, ja taputeltiin selkään. Tulopuoli oli hoidettu niin hienosti, että olin raiannut pienen kaasugrillin jäälle. Vaimo myi siitä makkaraa. Poikani ja hänen kaverinsa söivät suurimman osan makkaroista. Eräs vanhempi mies tuli ostamaan makkaran ja kysyi samalla vaimoltani, että mihinkähän hyväntekeväisyyteen tämän myynnin tuotto menee? ”Tämä on järjestetty Kankaan perheen hyvinvoinnin tukemiseksi” totesi vaimo ja herra nyökytteli ymmärtäväisesti.

Kun sitten kävi selville, että kredit toimi tosi hyvin, mutta debetistä ei ollut tietoakaan (vaikka hauskaa oli) pähkäilin uutta ideaa. Myöhemmin uutinen sitten levisi MTV:n kautta maailmanlaajuisesti. Laitoin töistä illalla telefaxilla silloisen ALKON Turun aluejohtajalle VEIKKO POLLARILLE pitkän viestin, jossa kerroin ajatuksestani. Laittaisin Ukkopekan viereen aidatulle alueelle JÄÄRAVINTOLAN, jossa myydään kuumia talvijuomia. Hehkuviiniä ja rommitotia yms. kuperkeikkaista nautintoa. Kyselin menettelytavoista, koska siihen aikaan lupa–asiat olivat enemmän kuin vaikeita ja byrokraattisia. Kun aamulla tulin töihin, oli faxissa paperi jossa luki: ”Lupa myönnetty”. Allekirjoituksena: Veikko Pollari. Hädissäni soitin johtajalle ja änkytin, etten minä ole vielä lupa-anomusta tehnyt. Kyselin vain neuvoja sen tekemiseen. ”Siinä sun paperissasi oli kaikki tarvittava. Sait luvan.” Olin aivan ymmällä ja suljin puhelimen. Sitten huomasin, että yksi tärkeä asia puuttuu. Soitin Pollarille: ”Anteeksi, mutta lupapäätöksessä ei ole lainkaan mainintaa kuinka kauan lupa on voimassa?” Hän pyysi odottamaan hetkisen ja niin rapisi konttuuriimme uusi telefaxi: ”Lupa on voimassa niin kauan kuin jää kestää. Terveisin Veikko Pollari.”

SUURI YSTÄVÄMME ON POISSA Maailman tosijatsin legenda TED CURSON siirtyi vanhojen ystäviensä orkesteriin. Vaakahuoneen, Herrankukkaron ja Ukkopekan house-muusikko oli positiivinen ihminen. Hän rakasti musiikkia ja meitä suomalaisia, ja me rakastamme häntä. Lue muistokirjoitukseni In Memoriam Turun Sanomissa

LAISKAN MIEHEN KARJALANPAISTI Paloittele liha (melkein mitä tahansa, halvemmasta päästä = paremmasta päästä). Ruskista ne pannulla ja laita pataan. Lisää vesi ja lihaliemi. Lihaliemen sijaan voit laittaa lipstikan lehtiä tai kuivattua lipstikkaa ja merisuolaa. Muutama laakerin lehti ja maustepippuria. Anna muhia uunissa 200 astetta vajaa 2 tuntia. Kuori ja paloittele porkkana, sipuli ja valkosipuli sekä peruna. Lisää ne pataan ja sekoita. Anna muhia vielä vajaat pari tuntia. Sitten voit keittää kahvit ja odotella. Tarkista maku vielä. Ja sitten: ei kun ääntä kohti. Vinkki: Lipstikka on vanha suomalainen mauste. Kasvaa kenen pihalla vaan. On liian hyvä ja halpa ollakseen trendikäs nykyaikana. Pistämätön lihamauste. Ainoa ongelma on saatavuus. Läpikävin 6 isoa ruokakauppaa. Ei lipstikan lipstikkaa. Turun silkkamarkkinoilla on yleensä pieni firma, joka pakkaa tätä maun eliksiiriä. Ei löytynyt. Yllättäen löysin melkein naapuristamme Kaarinasta verkkokaupan, josta lipstikkaa voi ostaa. Se käy kätevästi täältä. Lihakeittoon lipstikka sopii paremmin kuin monella nenä päähän Resepti tulostettavassa muodossa.

VINKKI: Minulta kysytään usein viljattoman ruoan reseptejä. Perjantaireseptien annosten tekijä ja kuvaaja Unelma Sillanpää julkaisee omaa blogiaan, jossa viljattomia reseptejä on lounaissuomalaisittain sanottuna ” iso jouko toist joukko”. Klikkaa tästä

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi