UNESSA TIETÄÄ KAIKEN Olen niitä merkillisiä, että näeskelen unia. En syvän unen, REM-unen aikaan, mutta sitten jatkossa kyllä. Vähän väliä kun varhain aamulla herään, käyn aamupiipillä, nukahdan kevyesti, ja jo alkaa aivoissa sellainen vipinä ettei paremmasta väliä. Silloin yöpöydällä oleva muistivihkoni täyttyy mitä uskomattomimmista ideoista. Suuri ongelma on se, etten herätessäni oikein ymmärrä mitä olen kirjoittanut. Ja jos vaikka ymmärränkin, en voi muuta kuin nauraa. Ei voi olla totta. Mutta välillä tulee helmiä. Herrankukkaron alkuaikoina oli eräänä aamuna herätessäni yöpöydälläni lappu: majoitus linnunpöntössä ja Hästens-sänky. Uskoin sen unen ja toteutin. Nyt sitä ovat käyneet kuvaamassa TV-kanavat aina BBC:tä, Japania ja Kiinan Keskus-TV:tä myöten. Ei huano uni. Juttelimme näistä unista tutun Turun Sanomien toimittaja Jouko Vähä- Koskelan kanssa. Hän kertoi kaveristaan, jonka yritys meni kehnosti. Hän näki aivan mahdottomasti unia. Hienoja ideoita koko ajan, mutta kun ei hän muistanut herätessään niitä juurikaan. Sitten alkoi sama uni tulla peräkkäisinä öinä. Suuri idea. Vallankumouksellinen idea. Hän oli varma, että sen idean toteuttaminen pelastaisi hänen firmansa. Mutta kun hän herätessään ei koskaan muistanut sitä ideaa. Kaveri hankki muistivihon ja kynän. Eräänä aamuna hän riemastui kun näki, että oli kirjoittanut hyvin sekavilla kirjaimilla jotain lappuun. Kädet täristen hän haki silmälasit ja alkoi lukea vallankumouksellista ideaansa. Lapussa luki: ”Tärpätti puhdistaa kaiken!”

Hyvä lukijani! Julkistin viime viikolla kisailun aiheesta ”Kyllä minä niin itseni mokasin”. Pyysin kertomaan omalla nimellä tai nimimerkillä oman mokan. Lupasin parhaista höyrylaiva Ukkopekan 75-v. juhlaristeilylipun. Olen tähän mennessä lähettänyt niitä jo puolisen sataa. Kirjahan niistä pitää tehdä. Ajattelin laittaa nimeksi : ”Se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa”. Vielä mahtuu muutama hauska tositapahtuma, joka Sinua vieläkin naurattaa. Lähetin lahjakortin mm. tämän kirjeen lähettäjälle:

SAARISTOLAISELÄMÄÄ Äitini kotisaari ja lapsuuteni paratiisisaari oli Uudenkaupungin ulkosaaristossa sijaitseva LYÖKKI. Ruotsiksi LÖKÖ. Ja jälleen suomeksi käännettynä SIPULISAARI. Talon vierellä sijaitsi Myllymäki, paikalla olevan myllyn mukaisesti. Rannassa oli järeä MITTAUSLAITURI. Pappa oli virallinen vedenkorkeuden mittaaja. Kun ruotsalaiset lystikutterit kiinnittivät purjeveneensä hänen mittauslaiturinsa telineisiin, kuulimme Pappan, joka normaalisti oli itse rauhallisuus, melskaavan äänekkäästi. Hän huusi vieraille suomeksi, vaikka toki osasi ruotsiakin. ”Hemmatin ruottalaiset marakatit, kun eivät osaa kunnon merimiestaitoja". Ja iski meille lapsille silmää. Ja meitä nauratti niin. Me kun tiesimme, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pappa siirsi meidän avustamanamme kiinnitysköydet kalliolla oleviin lenkkeihin ja murisi muka vihaisena. Ja iski meille taas silmää. Hetken kuluttua hän istui kutterin sitloodassa (istuinlaatikossa, eli avotilassa), ja nautiskeli vieraiden tarjoamaa ranskalaista konjakkia suu naurussa. Kun Pappa oli saanut suun makiaks, oli meidän vuoromme. Saimme aika usein palkkioksemme veneen väeltä jotain aivan ainutlaatuista. Saimme suklaata ja myös purukumia. Elettiin 1940- lukua. Naapuritalon tenavat eivät saaneet koskaan purukumia, kun niillä ei ollut mittauslaituria eikä niin viisasta ja mukavaa Pappaa kuin meillä. Mammaakin moinen touhu nauratti. Mutta Mamma olikin kotoisin Kökarista. Kuuluisa menneiden aikojen merirosvoistaan. Taisivatpa samat geenit vielä vähän myllätä. Ja tässä Mamman konsti saada suut nauruun: VILLISIPULIKEITTO 200 gr sipuleita muutama ruohosipuli 2 l itse tehtyä luulientä (tai lihalientä) 2 rkl voita 4 rkl vehnäjauhoja 1 dl kermaa 1 tl merisuolaa pieni nippu pilkottua lipstikkaa pihalta tai sen puuttuessa 6 valkopippuria murskattuna. Keitä kuorittuja sipuleita hitaasti hauduttaen 30 min. Paloittele ne pieniksi ja ruskista paistinpannulla voissa. Lisää ne kuumaan liemeen ja sakeuta se vehnäjauhoilla, jotka on sekoitettu tilkkaan haaleaa vettä. Keitä vielä 10 minuuttia. Lisää kerma, suola, lipstikka tai valkopippuri. Ja lopuksi pilko pinnalle ruohosipuli aivan pieneksi matoksi. Kävihän taas niin, että ainesosat löytyivät omasta takaa, muutaman metrin päästä. Vesi omasta kaivosta, sipulit ja lipstikka trekoolista, ( Mamma käytti puutarhasta - ruotsiksi trädgården -tätä helpommin lausuttavaa muotoa), ruohosipuli pihakallion koloista, vehnäjauho aitasta, voi ja kerma omasta kirnusta. Vain merisuola piti hakea kaupungista. Eikä sitäkään välttämättä tarvinnut, kun laittoi lipstikkaa reippaasti. Sanon suoraan, että lopputuloksessa on ranskankokeillakin ihmettelemistä. Lisukkeena oli Mamman leipomaa sekakakkoa (sekaleipää ). Resepti tulostettavassa muodossa.

Korjauksen korjaus: parin viikon takaiseen tarinaani: Eihän Raision GLUFFILLA ollutta Raikkaa pyydetty töihin TREBOIILLE, eikä viimeisten tietojen mukaan SLEHHILLEKÄÄN. Hän sai työkutsun Raision SEKOILILLE, tiesi Ritva Kulmala. Tosin Terttu Turkia väitti Raikan menneen NUNIONILLE. Kiitos molemmille, joille lähtee Ukkopekan 75 juhlaristeilylippu ensi suvelle. Lisää vaan hauskoja korjauksia tarinoihini. oskari@herrankukkaro.fi

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.