SUOMISEN RAUNIN JOULUKEIKKA   Rauma oli 60-luvulla yksi tanssimusiikin mekoista (alkuperäisestä sanasta Mekka). Vaikka kaupunki oli pieni, siellä syntyi ja vaikutti merkittävä määrä tanssiorkestereita, jotka kiertelivät ympäri maakuntaa ja maatakin. Porissa oli vain jatsin rinkuttajia, ja turkulaiset hyvät muusikot olivat siirtyneet Helsinkiin. Minulla oli tuohon aikaan oma ohjelmatoimisto, Länsiviihde. Tähtinä muiden muassa Spede, Simo Salminen, Juha Vainio, Jukka Virtanen, Teija Sopanen, Lea Laven, Irwin ja Jukka Kuoppamäki. Orkestereina Humppaveikot, Pertti Metsärinteen orkesteri, Toke Hariola, Timo Panell ja Pentti Kankaan tangosekstetti (myöhemmin Seitsemän seinähullua veljestä). Myin ohjelmia ympäri Suomea.  Syksyllä 1967 sain Kemin kansantalolta pyynnön hoitaa heille orkesteri JOULUPÄIVÄN ILLAKSI. Siihen aikaan Suomessa ei joulupäivänä kaiketi kukaan muu tansseja pitänyt, eikä halukkaita orkestereita löytynyt keikalle. Paitsi raumalaisen Rauni Suomisen orkesteri. Matkaa Kemiin oli tuollaiset 500–600 kilometriä. Per suunta. Varhain joulupäivänä Rauski soittajineen lähti köröttelemään tuonaikaisten orkestereiden suosimalla Volkswagen Kleinbus -keikka-autollaan. Kun se oli ahdettu täyteen keikkakamoja ja miehiä, koneraasu ei jaksanut aikaansaada kummoistakaan vauhtia. Sellaista 60 kilometriä tunnissa mentiin, kun oli myötätuuli ja aurinko paistoi takaa. Joulukeikka tehtiin ja saman tien lähdettiin paluumatkalle. Rauski oli nuuka mies, eikä majoitusta voitu hankkia. Mukava ja nuuka. Harvinainen yhdistelmä. Mutta sellainen Rauski oli. Paluumatka sujui kovin kivuliaasti: vastassa oli pureva pakkastuuli. Auton sisälläkin pakkasta oli toistakymmentä astetta. Kun muut raumalaiset orkesterinjohtajat olivat ostaneet keikka-autoihinsa lämmityslaitteen, Rauski nuukana miehenä osti bändinsä jäsenille huopatossut. Matka oli pitkä ja yksitoikkoinen, läpi tasaisen Pohjanmaan. Kylmä oli. Auton etulasikin pyrki jäätymään, vaikka trasselitukolla sitä pyyhittiin vähän väliä vaakunaviinalla (alkoholi sitoi kosteutta ja lasi pysyi auki pidempään jäätymättä – olihan se eräänlaista alkoholin väärinkäyttöä). Pohjanmaan lakeuksilla suoraa riitti. Koko se matka oli ajettu suoraan nasta laudassa. Nasta laudassa kuvainnollisesti. Volkkareissa oli silloin jarru- ja kytkinpolkimessa suklaanapin kokoinen pää. Kaasunappi oli vieläkin pienempi. Autossa oli pakkasta reilusti, ja Rauskin jalka oli painanut herkeämättä kaasunappia yhtäjaksoisesti viimeiset tunnit nostamatta kertaakaan huopatossua lattian pohjasta. Lähestyttiin ennen Poria olevaa T-risteystä. Kääntymän piti 90 astetta jyrkästi oikeaan. Hän nosti jalkansa kaasulta. Ei tapahtunut mitään. Auto jatkoi kulkuaan kuin minkäänlaista ohjetta kulkuun ei olisi kuljettajan taholta annettu konehuoneeseen. Volkkarin konevanhus totteli vuosikymmenten tottumuksesta kaasunapin asentoa. Hän toisti useampaan kertaan samaa liikettä. Hakkasi kohmettuneen huopatossun pohjalla kaasunappia. Auto jatkoi vain menoaan. KAASUNAPPI OLI JÄÄTYNYT LATTIAAN KIINNI. Luminen pelto lähestyi suoraan edessä, ja kuski tiesi, ettei tuolla vauhdilla t-mutkaan tulo onnistu ilman ongelmia. ”Tee jotain!” huusivat bändin pojat kauhuissaan. Kuski mietti kuumeisen hätääntyneenä, mitä voisi tehdä katastrofin välttämiseksi. Konstit alkoivat olla lopussa. Kun hän ei enää muutakaan keksinyt, hän otti suuntavilkun varresta kiinni ja huusi ”Käänny peijooni !” Samalla hän väänsi vilkusta raivokkaasti oikealle. Hän ajatteli, että se on viho viimeinen keino. Jotainhan piti tehdä. Agressiivisen toiminnan seurauksena kylmän kankea muovinen vinkkarin varsi katkesi ja sen pää jäi Rauskin käteen. Samassa auto tössähti edessä aukeavalle pehmeälumiselle pellolle. Merkilliseksi onneksi autolle ja matkustajille ei käynyt kuinkaan. Olihan auton vauhtikin vaatimaton, vaikka se lähenteli huippusaavustustaan. Törmäyksestä seurauksena kaasunappikin irtosi vihdoin lattiasta ja kone jäi tyhjäkäynnille – pitkästä aikaa. Avuksi tulleen kuormurin ja poikien yhteistyöllä auto saatiin tielle takaisin ja matka jatkui. ”Harmittaa. Harmittaa niin totta vie”, puhisi orkesterin johtaja Rauni Suominen kun kotikaupunki Rauma alkoi jo häämöttää. ”Hyvinhän siitä selvittiin”, totesivat bändin pojat. ”Vai muka hyvin, katsokaa nyt! Arvatkaas mitä tällainen uusi vinkkarin varsi maksaa!” totesi Rauski, nuuka mies kun oli. Sitä tuli bändin pojille ikimuistoinen Joulu. Eikä Suomisen Raunikaan sitä unohtanut pitkään aikaan. Vaikka bändin pojat eivät tohtineet siitä häntä muistuttaa.

HYVÄ, HELPPO, TOISENLAINEN JOULUPUURO  1 ½ dl puuroriisiä 1 litra maitoa (mielellään punaista tai kevytmaitoon kermaa joukkoon) 2 tl vaniljasokeria 0,5 tl suolaa 1 tl hunajaa ½ tl hienonnettua muskottipähkinää Voita Yksi manteli Voitele uunivuoka. Sekoita vaniljasokeri ja manteli riisiin ja kaada riisi maitoon. Anna vetäytyä hetken ja kaada sitten kaikki vuokaan. Lisää muutama nokare voita päälle. Paras tulos kypsennyksessä saadaan aikaan miedolla lämmöllä ja hyvällä ajalla. Hätäisille: 2 tuntia, 160 astetta. Kiireisille: 5 tuntia, 120 astetta. Rauhallisille 8 tuntia, 100 astetta. Noin tuntia ennen kuin puuro on valmista, ripottele päälle hienonnettu muskottipähkinä ja hitusen hunajaa. Kun pinta on kauniin ruskea, joulupuurosi odottaa nauttijaa. Mantelin löytäjää odottaa onnellinen elämä. Sattuma valitsee löytäjäksi aina positiivisen ihmisen. Resepti tulostettavassa muodossa.

RUSINAKEITTO 200 g rusinoita 1 litra omenamehua (ei väkevää, vaan sellaisenaan juomakelpoista) 1 rkl tyrnimehua (sitruunamehukin käy) 1 dl hunajaa 1 kanelitanko 2 rkl perunajauhoja ½ dl vettä Huuhdo ensin rusinat hyvin vedellä ja laita ne kattilaan. Lisää omenamehu ja hunaja. Sekoita. Anna vetäytyä tunti, pari. Lisää joukkoon kanelitanko ja keitä, kunnes rusinat ovat pehmeitä. Ota kanelitanko pois. Koko ajan vispilällä sekoittaen, kaada vähin erin perunajauhot lämpimän veden joukkoon erillisessä kattilassa. Kun jauho on imeytynyt veteen, kaada se keiton joukkoon hiljalleen lirutellen ja samalla rivakasti keittoa sekoittaen. Anna kiehua muutaman minuutin (vatsan kannalta on hyvä, että perunajauho kypsyy hieman). Nauti sitten kylmän puuron kera tai vie keitto jäähtymään ja nauti kylmänä kuuman puuron kera. Resepti tulostettavassa muodossa.

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 
 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.