KIELITAIDOLLA PÄRJÄÄ |
Sisareni Leena oli
matkoillaan tutustunut Italiassa muutamaan saapasmaan nuoreen paikalliseen. He
saapuivat vastavierailulle Suomeen. Leena kertoi, että he saapuisivat ihan
kohta Vaakahuoneen ravintolaamme. ”Muistakin olla sitten kohtelias heille!”
Leena vannotti.
Ja minähän olin. Kun
italialaiset saapuivat paikalle, otin heidät vastaan käyttäen koko
italiankielen sanavarastoani:
”Arrivederci!” (jälkeenpäin minulle selvisi, että se tarkoittaa ”Näkemiin”).
Vieraat hämmentyivät ja pysähtyivät odottamattomasta ”kohteliaisuudesta”. Mutta
kun jatkoin käteni heiluttamista iloisesti sisäänpäin, he rohkaisivat itsensä
ja tulivat sisälle. Siitä lähtien he aina
minut tavatessaan huusivat iloisesti: ”Arrivederci!” Ja meitä kaikkia nauratti niin. Mitä opimme tästä. Tärkeintä ei ole kielitaidon määrä, vaan laatu ja rohkeus Muistan hyvin, kun aivan pienenä opin ensimmäisen ruotsin kielen lauseeni: ”Håll munnen fast!” Naapurin vintiö kertoi minulle sen tarkoittavan : ”Hyvää päivää”. Kuljeskelin muutaman päivän kylällä ja huutelin vastaantulijoille oppimaani lausetta. Pitivät minua jo silloin outona. Jälkeenpäin selvisi, että lauseeni tarkoitti: " Pidä suu kiinni". Myöhemmin kun opin englannin kieltä, opin saman tien kolme sanaa: yes yes ja yes. |
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi
Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti