Ollaan kavereita |
Aikoja sitten höyrylaivallani oli työharjoittelijana Pietari
-niminen nuorukainen. Juuri 16 vuotta täyttänyt. Hän oli varsinainen jääräpää
ja jouduin häntä ohjeistamaan vähän väliä. Kun poika vaan ei ottanut oppiakseen
tein normaalin virheen. Tuskastumiseni toleranssiraja ylittyi ja korotin ääneni
tietäen, että se aina häviää, joka huutaa. Pietari oli laivan alakerroksessa, portaiden alapäässä. Minä taasen kannella, portaiden yläpäässä. Kun olin aikani meuhkannut, tapahtui jotain yllätyksellistä. Normaaliin tapaansa Pietari ei alkanutkaan vastaväittelyä, vaan oli ihan hiljaa. Hiljaisuus oli siinä tilanteessa jotain outoa ja ennen kokematonta. Molemmat vain katsoivat toisiaan. Aivan hiljaa. Sitten Pietari katkaisi hiljaisuuden ja avasi suunsa. Hän katsoi minua surullisilla silmillään ja sanoi hiljaisella äänellä: ”Oskari. Ei viitsitä tapella. Ollaan kavereita.” Ja niin meistä tuli hyviä kavereita loppuajaksi. Opin taas jotain. Elämältä ja tällä kertaa nuorelta työharjoittelijapojalta. Kiitos Pietari. |
|
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet/osoitteenmuutokset:
oskari@herrankukkaro.fi
Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti