TARINA OLAVI VIRRASTA

Tämä on erilainen tarina. Se on myös osa elettyä elämääni. Seinäjoella valitaan joka vuosi uusi tangokuningas. Olinhan minäkin siellä aikanaan. Tangotuomarina. Silloin kun valittiin kestotähtiä, Arja Korisevaa ja Jari Sillanpäätä. Tangomaailman kuninkaitten kuningas oli aikanaan OLAVI VIRTA. Tapasin ensi kerran mestarin 1963 kesällä järjestäessäni nuorena miehenä tansseja Vehmassalmen lavalla. Virta tuli Turusta linjurilla tanssilavalle. Yöllä kun busseja ei mennyt enää Turkuun, kutsuin hänet kotiini Taivassalon Osuuskaupan vintille yöksi. Isäni oli aivan innoissaan. Laulumiehiä kun oli. Heillä riitti keittiössämme muistelemista koko yöksi. Pääasiassa he muistelivat sodan aikaa. En silloin tiennyt lähtiessäni kesken tarinoita nukkumaan, minkä kulttuuritapahtuman jäin kokematta. Kun perustin orkesterini 1966, meillä oli alkuvuosina suuri kunnia saada säestää myös Olavi Virtaa. Muuttaessani vuonna 1968 Tampereelle, jossa orkesterini piti tukikohtaa, meille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus auttaa tätä legendaa. Käytössämme oli Suomen ensimmäinen orkesteribussi. Perällä oli puulämmitteinen sauna. Sekä seitsemän täyspitkää sänkyä. Kunnon patjatkin. Ei ollut varaa majoittua hotelleihin. Olavi Virta teki 60-70 luvun vaihteessa solistikeikkoja ympäri maata. Vanha mies jo. Eräs keskisuomalainen manageri lypsi viimeisetkin pisarat. Hyvin useasti keikalle lähtiessämme koukkasimme Pispalan kautta. Talutimme Olavin Hilma-taloudenhoitajansa luota bussiimme, jossa hän yleensä asettui makuulle. Sokeritauti ja monet muut sairaudet söivät miehen kuntoa. Jos hänellä oli solistikeikka jonkun muun orkesterin kanssa, koukkasimme hänen keikkapaikkansa kautta, ja jatkoimme omalle keikallemme. Monesti myös haimme hänet aamuyöstä paluumatkalle ja talutimme jälleen Pispalan kotiinsa. En halua olla jälkiviisas, mutta teki pahaa. Näimme tuon laulajalegendan surulliset elämän ehtoopäivät. Miten olisimme voineet auttaa, rahaa meillä ei ollut kuin omiksi tarpeiksi. Autoimme minkä voimme. Pystyimme antamaan hänelle vain levolliset keikkamatkat. Säestimme häntä silloin tällöin. Viimeinen säestyskeikka oli Säkylän Eenokilla, jonne VPK oli meidät tilannut. Hän nukkui bussissamme koko alkuillan. Sali oli täynnä. Kymmenen aikoihin hän nousi hitaasti lavalle ja tarttui vapisevin käsin mikrofoniin. Yleisö oli hiiren hiljaa. Yli tuhat ihmistä. Hän nyökkäsi orkesterille. Aloitin kinouruilla intron hänen bravuurinumeroonsa KUOLLEET LEHDET. Suomen ainoan tangokuninkaan ääni soi hauraana, mutta kuulaana. Näin se vaan soi. Puolessa välin kappaletta ääni sortui ja mestari alkoi itkeä. Sali oli edelleen hiljaa. Kyyneleet valuivat kuulijoiden poskille. Mestari kumarsi vaimeasti, kääntyi ja poistui nukkumaan keikkabussiimme. Kukaan, ei kukaan, pyytänyt lipun hintaa takaisin. Mietin pitkään, onko soveliasta kertoa tässä yhteydessä omista tunteistani. Oikeastaan minä löydän tapahtumasta onnellisuuden näkökulman. Saan olla onnellinen siitä, että minulla oli mahdollisuus joskus tarjota oma sänkyni Olavi Virralle. Minä kun sitä en tarvinnut, kun ajoin keikkabussia.

Vinkki:   Erään energiayhtiön toimitusjohtaja otti yhteyttä ja kertoi lähettävänsä perjantaisin koko henkilöstölleen yritysinfon blogin muodossa. Sen kevennyshöysteenä on aina Herrankukkaron perjantainen positiivinen tarina sekä ruokaresepti. Työntekijät ovat ottaneet vastaan tämän viikonlopun tietoiskun iloisena ja tyytyväisenä vastaan. Samalla hän on liittänyt viestin alkuun lyhyesti ajankohtaisia asioita yrityksestä. Tähän asti hän on onnistunut lähettämään vain positiivisia asioita. Että tämä vain vinkiksi. Maistuisi varmaan Sinunkin työyhteisösi käyttöön. Taas kehityksen kärjessä Suomessa. Teimme elävät kotisivut. Yrityksemme ihan oikea oma tv-kanava. Katso mm. miten Swingi soi kaislikkokylpylässä ja savusaunassa. www.herrankukkaro.tv

HUIKEA ALKURUOKA   Eihän meikäläinen nyt kaiken maailman alkuruokapiperryksiä jaksa tehdä. Poikkeus vahvistaa säännön. Tämä alkuruokaherkku vaan on niin kertakaikkisen hyvää. Että jos parisuhdetta joskus haluaa vahvistaa, tässä on se keino: ENSIKSI 150 g pehmeää vuohenjuustoa (ei kovaa) 2,5 dl smetanaa hitusen suolaa halutessa Jollei vuohenjuusto ole aivan pehmeää, lämmitä sitä niin kauan, että on pehmeää. Laita juusto sitten smetanan kanssa yleiskoneeseen ja sekoita kunnolla. Voit lisätä hieman suolaa. Sitten jäähtymään tunniksi pariksi jääkaappiin. TOISEKSI 100 g porkkanaa 50 g (3/4 dl) tyrnimarjoja tai mehua 0,5 dl hunajaa Raasta porkkanat ja keitä kattilassa vähässä vedessä niin, että porkkana on pehmeää. Vesi saa keittämisen aikana melkein haihtua pois. Varo kuitenkin, ettei porkkanaraaste pala. Rusikoi tyrnimarjat tai tehosekoita ne kunnolla ja lisää porkkanat kattilaan samalla kun lirutat sinne hunajaa sekoittaen joukkoon. Keitä ihan vähän poreillen – hymyillen – vajaan vartin. Jäähdytä myös tämä. KOLMANNEKSI Kun molemmat tuotokset ovat jäähtyneet – parasta on tehdä edellisenä päivänä ja säilyttää jääkaapissa – nosta ne vierekkäin alkuruokalautaselle. Sitten pitää vielä hymyillä vastapäätä istuvalle ja kertoa, että tämän tein ihan vaan Sinulle. Ajattelin, että Sinullakin hyvät tunteet kipaisee vatsasi kautta. Ja sitten nauttimaan alkuruoasta ja sen mahdollisesti tuottamista lisätoimista.

Resepti tulostettavassa muodossa.

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.