HIRVI OLYMPIALAISISSA |
Olimme 1980 Moskovan Olympialaisten aikaan Tallinnassa
purjehdusolympialaisissa. Töissä. Minulla on seinällä vieläkin oikein hieno
”bumaka” eli kunniakirja siitä. Ina- troolarillamme kuljetimme kisojen vip-
vieraita Tallinnan lahdelle seuraamaan kisoja. Mukanamme oli myös nk. Flipper-laivasto,
eli puolisen tusinaa Flipper moottoriveneitä samoissa toimissa.
Olympiasataman johtajana toimi OTTO RAUD, joka oli hieno ja huumorintajuinen
mies. Muutaman päivän välein hän piti ”laivastollemme” informaatio- ja
palautekeskustelun. Satama-alue oli 1500 sotilaan ”piirittämä” ja valvonta
mahdollisten terrorihyökkäysten johdosta äärimmäisen tehokasta. Alustemme miehistökään ei saanut yöpyä aluksissaan, vaan tuutimaan piti mennä Viru-hotelliin. Tämä harmitti muutamaa flippermiestä erityisesti. Palautepalaverissa he alkoivat narista siitä, kuinka he epäilivät yön aikana jonkun käyneen heidän veneissään. Otto siinä ihmettelemään, että eikö veneet lukita poistuttaessa? ”Juu juu, ovet oli lukittu, mutta kannella oli sellaisia jälkiä, että siellä oli joku tepastellut” inisi joku. Istuimme Pakin kanssa vierekkäin ja meitä hävetti. Nolotti oikein tosissaan. Paki otti tilanteen haltuunsa ja nousi seisomaan ja kuulutti kuuluvalla äänellään: ” Herra johtaja Raud. Minäkin valitan. Valitan siitä, että epäilemme Oskarin kanssa, että Ina- aluksemme kannella on käyskennellyt viime yönä HIRVI.” ”Mistä herrat niin päättelee? kyseli Otto. ”No kun aamulla kömmimme alukseemme, näimme ihan selvästi, että siellä kannella oli hirven jälkiä” jatkoi Paki vakavalla äänellä ja naamalla. Otto ei hämmentynyt hetkeksikään, vaan jatkoi vakavalla naamallaan ja äänellään, saman tien: ” Kulkaas Naantalin herrat. Meillä ei täällä Piritassa ole käyskennellyt hirviä muutamaan sataan vuoteen. Kyllä minä olen varma, että jos siellä aluksenne kannella on viime yönä hirvi jättänyt jalkansa jälkiä, kyllä sen hirven on täytynyt tulla teidän mukananne Naantalista.” Oliko vielä muuta kysyttävää? Tilaisuus päättyi. Flipperkaverit katselivat toisiaan hölmistyneenä ja me siirryimme Oton ja Pakin kanssa Kalev Jahtklubille ölysille. Ja sitten me naurettiin niin, kun olimme ensin varmoja, ettei flippermiehet nähneet. Ja meistä tuli erinomaiset ystävät. Oton poika Priit antoi minulle kisojen loputtua lahjaksi ihan oikean Olympialipun. |
|
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi
Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti