TELEFAX

Me elämän ehtoopuolelle selvinneet it-tumpelot saamme vähän väliä sydämen tykytyksiä tietokoneen merkillisyyksistä. Milloin painammme vahingossa delete-nappia ja tärkeät asiat häipyvät. Milloin lähetämme/välitämme viestin väärälle henkilölle jne. Ymmärryksen ja sorminäppäryyden synergia on enemmän kuin haasteellista. Kerronpa esimerkin. Elettiin aikoja, jolloin legendaarisen telexin jälkeen oli keksitty telefax. Se oli todella uutta ja vallankumouksellista. Tekstiä ja kuvaa eetteriin ja vastaanottajalle. Hankimme sen ensimmäisten joukossa. Yritykseemme tuli nuori työharjoittelija, joka osasi kaiken. Niin kuin nuoret ihmiset aina osaavat, kun ovat aloittamassa työtään. Tämä poika oli erikoistunut telexin käytössä. Hankimme postista hienon laitteen, jossa saatiin ohjelmoitua ryhmälähetys usealle henkilölle yhdellä nappulan painalluksella. Mikä onnellinen sattuma saada asiantuntija hoitamaan tämän pioneerityömme. Siitä alkaisi menestystarina. Lähetimme ensimmäisen asiakaskirjeemme ryhmälähetyksenä. Osoitteita, jotka olimme keränneet messuilta, oli valtaisa määrä. Minua jännitti kovasti ja kysyin moneen kertaan harjoittelijalta, että ovatko nyt kaikki lähetyksessä viimeisen päälle oikein. "Kuule. Kyllä mä tän osaan". Tiedättehän asenteen. Poika painoi lähetysnappia. Kävimme jännittyneenä odottamaan ensimmäisen sosiaalisen median toimiemme onnistumista. Sitten alkoi puhelin soida. Alkoi tulla ärräpäitä ja aika pahaa palautetta. Se oli enemmän kuin katastrofi. Harjoittelijaneromme oli ohjelmoinut telefax-lähetyksemme niin, että vastaanottaja sai ensimmäiseksi luettelon kaikista vastaanottajista ja sitten vasta noin 30 sivun jälkeen varsinaisena viestimme. Pieni onni onnettomuudessa oli, että noin 500 lähetyksen jälkeen kone kuumeni niin, että se meni jumiin ja lopetti loput lähetykset. Olimme 500 asiakasta köyhempiä. Ja entiset asiakkaamme nipun faxipaperia köyhempiä. Bonuksena vielä, että levitimme maailmalle yrityksemme tärkeimmän substanssin, tuoreen, juuri päivitetyn asiakasrekisterimme. Mitäs sitten? Korvat punaisena vastaanottamaan puheluita. Ohjasin ne kaikki harjoittelijalle. Olin niin ilkeä. Entäs sen jälkeen? Ei muuta kuin messuille vaan hakemaan uusia osoitteita. Nyt niitä on kaiken kaikkiaan jo lähes satatuhatta. Aika usein messuilla naureskellaan tapahtumalle. Onpahan hyvä muistella, hymyillä ja naureskella menneitä. Niin aika kultaa tapahtuneet. Hyvä niin.

MUSTIKKALÄTYT   4 dl mustikkamehua 2½ dl vehnäjauhoja 1 kananmuna 1 ½ rkl hunajaa 2 tl vaniljasokeria ¼ tl suolaa 2 rkl ruokaöljyä Voita paistamiseen Sekoita mehu, jauhot hitaasti lisäten ja koko ajan vatkaten, kananmuna, mausteet ja öljy tehokkaasti keskenään. Anna turvota vajaan tunnin. Paista lätyt voissa tai ruokaöljy/voi seoksessa lätty-tai paistinpannulla kullan ruskeaksi. Mustikkamehun sijaan voi käyttää myös mitä tahansa mehua. Mustikat vaan sopii tähän paremmin kuin suklaanappi kaurapuuroon. Ja on kumma, jollei tenavat villiinny.

Resepti tulostettavassa muodossa.

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.