KOULURUOKAA

Suomi on ilmaisen kouluruokailun alkumaa. Jo 1800-luvulla kiertokouluissa (jossa opettaja kulki oppilaiden kanssa talosta taloon vuoropäivinä) talon emäntä useasti valmisti ruokaa vieraileville koululaisille. Vieraanvaraisuutta sekin. Sodan jälkeen, kun lapset kärsivät yleisesti aliravitsemuksesta, erityisesti monien vitamiinien puutteesta, yhteiskuntamme edusmiehet tekivät uskomattoman kauaskantoisen päätöksen. Tehtiin laki vuonna 1948 , että yhteiskuntamme tarjosi jokaiselle koululaiselle kouluruoan. Samalla kun Neuvostoliittoon rakennettiin laivoja, koneita ym, sekä vietiin tuhansia junavaunullisia muuta tavaraa, tämä pieni ja köyhä maa ensimmäisenä maailmassa aloitti yleisen kouluruokailun. Se oli uskomaton suoritus isänmaaltamme. Nykymittapuun mukaan ruoka olisi ”yök yök”, mutta se oli ravitsevaa ja sitä riitti. Lapset söivät, eivätkä kitisseet ja kasvoivat terveinä rakentamaan kotomaatamme. Tämä vaan tuli mieleen, kun seuraan nykyistä kouluruokakeskustelua. Lyökin mammani sanoisi, että ”saisivat hävetä silmät päästään”. On uskomatonta, että tänä päivänä ilmaista kouluruokaa ei ole tietääkseni vieläkään esimerkiksi Norjassa. Eikä monessa muussakaan Euroopan maassa. Puhumattakaan kehitysmaista. Tämä aihe tuli mieleen, kun perheyrityksemme avustushanke Lotus Hill käynnisti vuosi sitten Sri Lankassa saaren ensimmäisen ilmaisen kouluruokailun rakentamassamme köyhien lasten koulussa. Voi sitä iloa ja riemua. Monille lapsille se on päivän ainoa ateria. Se antaa heille voimaa ja puhtia myös koulutyöskentelyyn. Tyhjällä vatsalla on vaikea oppia. Olihan se kouluruoka aikanaan varsin persoonallista käytettävien varojen rajoittamana. Oli kaljavelliä ja puuroja. Leivät ja maidon patenttikorkkisessa limonadipullossa jokainen toi kotoaan. Syksyisin käytiin luokan kanssa marjoja ja sieniä poimimassa. Isommat maatalot lahjoittivat perunoita ja omenia. Lapsuuteni koulussa oli vuoroviikoin eri keittäjät. Toinen taitava kokki ja toinen melkoinen tumpelo. Hän osasi polttaa joka ainoa kerta helmivellinkin pohjaan. Kerroimme toisillemme, että keittäjä oli niin taitava, että osasi keittää kaivovedenkin pohjaan. Suosituin kouluruoka kautta aikojen on varmasti ollut makaronilaatikko. Samaa pullatavaraa kuin nytkin. Silloin vain ei tiedetty, että se oli pastaa tai spagettia, jossa on reikä keskellä. Hyvältä maistui. Meille tuli kouluun kerran uusi oppilas Raisiosta. Hän oli kovasti hienompi kuin me maalaiset. Kysyin kerran, mitä hänen isänsä tekee työkseen? Se on Raision makaronitehtaalla ja ampuu siellä makaroneihin reikiä. Uskoimme häntä, hän kun oli melkein kaupungista tullut.

AIOLI - MELKOINEN KALAKASTIKE 2 dl rypsiöljyä huoneenlämpöisenä 2 pientä tai 1 iso valkosipulin kynsi 2 munakeltuaista huoneenlämpöisenä 1,5 rkl tyrnimehua (tai sen puutteessa sitruunan mehua) Valkopippuria rouhittuna myllystä hiukkasen Vajaa teelusikallinen suolaa Pilko valkosipuli mahdollisimman pieneksi ensi murskaamalla leveällä veitsillä se littanaksi. Vatkaa joukkoon käsin tai sähkövatkaimella munakeltuaiset, tyrnimehu, valkopipppuri ja suola. Nyt tulee tiukka vaihe: Lisää ihan vähän tipotellen joukkoon öljy. Koko ajan vatkaten. Kun seos vahvenee lisää loput öljystä pienen pienenä liruna koko ajan vatkaten. Kastike toimii oivallisesti myös paistetun tai grillatun lihan kanssa. Huikopalana vaikka äkäsesti aamulla leivän päällä. Valkosipuli tekee höveliään mielen.

Resepti tulostettavassa muodossa.

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen