POLIISIPÄÄLLIKÖN HUIKEA TARINA |
Herrankukkaro on siitä mukava paikka, että luonnon kainalossa ihminen palaa usein juurilleen ja laskeutuu lapsuuden hyvän olon muistoihin. Jos saunassa riisutaan tittelit, niin tehdään myös rantalaavulla nuotion ääressä. Olen saanut nauttia mitä merkillisimpien ihmisten kanssa elävän tulen tuomasta yhteneväisyyden tunteesta. Se tapahtuu tarinoiden kautta. Nuotiopiirissämme on ollut ministereitä, presidenttejä, piispoja, kenraaleita, professoreja, julkkiksia ja muita suuria päälliköitä. Eniten tavallisia ihmisiä. Mutta illan hämärtyessä auringonlaskun kultauksella saarten syliin nuotioon tuijottaessaan kummasti kaikki tasoittuu. Tiedän, että elävä tuli ja elävä meri ovat kohteita, joita jaksaa katsoa ja vaan katsoa. Tämä tarina on tapahtumasta, jolloin yksi vieraistamme oli sen aikainen Suomen Poliisiylijohtaja. Virassaan tuimia kavereita, kuten rooliin kuuluukin. Tämä päällikkö irtaantui roolistaan rantalaavullamme. Tarinoita tarinoiden perään. Nautin ja nauroin vaan ja unohdin. Yksi jäi mieleen. Kertojamme toimi nuorena poliisina huumeryhmässä. He olivat seuranneet vuosikausia tunnetun rockmuusikon veljen touhuja. Mutta ovelasti hän aina luisti todisteista vapaaksi. Kunnes kerran, tarinan kertojamme mukaan hänellä olivat vahvat ja pitävät todisteet kaverin kolttosista. Vihdoinkin hän pääsi hakemaan kaveria kotoaan. Mustaan Maijaan ja tavaratilaan. Matkalla kuulusteluun pidätetty kyseli pidättäjiltään lupaa käydä matkalla ruokakaupassa. ”Minkä vuoksi? ”kyseli poliisimme. ”No ajattelin vaan, että olisiko syytä ostaa mukaan hammasharja ja hammastahnaa, jospa kuulustelu venyy pitkäksi? ” Tähän tarinankertojamme totesi: ”Kyllä kannattaa. Osta iso tuubi.” |
|
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Kommentit
Lähetä kommentti