KIITOS MEIDÄN MANU!
Suuren suurmiehemme poismeno yhdisti jälleen meitä
suomalaisia. Meillä monella on omakohtaisia kokemuksia koko kansan
Presidentistä. Minullakin. Ensimmäinen tapaaminen herra Tasavallan Presidentin kanssa oli hänen valtakautensa alkuajoilta. Omakohtaisesti näin, että Manu oli lentopallomiehen lisäksi innokas purjehduksen ystävä. Toimin silloin Naantalin Purjehdusseuran varakommodorina. Järjestimme optimistiluokan SM-kisat Naantalin aukolla, Kultarannan edustavesillä. Sain idean pyytää Manua kisojen suojelijaksi. ” Totkaike ” oli vastaus. Kisojen suojelu oli fyysistä, sillä seurasimme kisoja Presidentin edustusveneen Kultaranta VI:n kannelta. Purjehtijan kommentit osoittivat kyseessä olevan alan asiantuntijan. Mukana oli myös rouva Presidentti Tellervo. Tapasimme Presidentin pitkin kesää useasti. Se johtui siitä, että hänellä oli pieni yhden miehen purjehdittava katamaraani purjevene. Hän purjehti päivittäin, pääasiassa Naantalin vanhankaupungin lahdella. Asun vastapäätä Kultarantaa, aivan ”mere parttal”. Jokapäiväistä ohjelmaamme oli seurata katamaraanin purjehdusta. Me teimme sen ikkunastamme, koska se sijaitsi vain muutaman metrin päässä merestä. Eräänä päivänä Manu luovi vastatuuleen kotimme eteen ja teki siinä ” vendan” eli hallitun käännöksen. Vaikka hän oli taitava purjehtija, tapahtui haaveri. Tuuli oli puuskainen ja niin alus kaatui ja mies mereen. Eikä hetkeäkään, kun vastapäiseltä rannalta mies kiikarinsa takaa siirtyi Boston Whaler -pikaveneeseen. Hetkessä hän oli paikalla. Ja niin miehet saivat aluksen nostettua pystyyn. Manu nosti purjeet. Iso käsi heilahti ja turvamies ampaisi Luonnonmaan rantaan. Presidenttiparilla oli tapana reippailla tavallisten kansalaisten tavoin Naantalin alueella. Yksi perusreiteistä kulki Vanhankaupungin halki, rantakatua pitkin kotimme ohitse kohti Kuparivuorta. Jonkin matkan päässä presidenttiparia seurasi turvamiesten Saab. Rantakadun päässä Manu Tellervoineen siirtyi kapealle Rakkaudenpolulle. Iso käsi heilahti ja Saab kääntyi takaisin. Pariskunta käveli kahdestaan Rakkaudenpolkua Kuparivuoren yli Ukko-Pekan sillalle, jossa Saab liittyi taas matkaan. Ja taas iso käsi heilahti. Manu puolisoineen sulautui luontevasti muiden naantalilaisten joukkoon. Monesti kyllä jo silloin mietin, että kyllä me elämme ihanassa lintukodossa. Ei tällainen olisi missään muualla maailmassa mahdollista. Tässä muistuu mieleeni keskiaikainen sanonta. ”Semmost se o Naantalis ja nii sanota oleva muuallaki Suames.” Tällaisen muistelot ovat mukavia. Kiitos meidän Manu. |
|
|
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Kommentit
Lähetä kommentti