Halla-Aho Lennossa - Puolukkatorttu
HALLA-AHO LENNOSSA |
Tämän tarinan olen kertonut kirjeessäni vajaa 10 vuotta
sitten. Jostain merkillisestä syystä se palautui mieleeni aika ajankohtaisena.
Jokainen voinee miettiä perustettani. Kunhan luette ensin. Muutin 1968 Tampereelle. Menin töihin legendaariseen Viihdeohjelmat Oy:öön. Se oli ohjelmatoimisto, jonka suojiin löytyi ja tuli lähes kaikki sen aikaiset kevyen musiikin tähdet ja muusikot. Olavi Virta, Paula Koivuniemi, Markku Aro, Irwin, Eino Grön, Danny, Johnny, Kirka, Taisto Tammi, Katri-Helena, Sammy Babitsin, ym. Ihan kaikki. Johtajina olivat Pauli Lehtinen, sikaria tuprutteleva suhdetoimintamies ja Tauno ”Tappi” Suojanen, legendaarinen, uskomaton duraselli. Loppumaton idealähde. Hauska ja mukava mies. Vahva persoona. Managerikuningas oli hänen laulamansa levyn nimi, jota orkesterimme sai säestää. Taustapuolella singleä Takku lauloi Irwinin säveltämän SÄKYLÄN SIIRIN, josta tuli Säkylän varuskunnan tunnuslaulu vuosiksi. Viihdeohjelmien keskusneiti Ulla-Riitta Raitamaa ( joka sittemmin siirtyi rekkakuskiksi) vastasi kerran puhelimeen kun soittaja kysyi, saako puhua Lehtisen tai Suojasen kanssa. Ulla-Riitta töksäytti sarkastiseen tapaansa: ”Et saa!” ” Miksen saa? ” ” Et saa, kun Lehtinen on kaupunkisa ja Suojanen juovuksisa”. Oman orkesterin myynnin ohessa järjestin kiertueita, ja myin muita artisteja. Tulin taloon samanaikaisesti mm. Paula Koivunimeen kanssa. Työkaverinani oli niinikään persoonallinen kaveri, nimeltään HALLA-AHO. Pohjanmaalta, Hoiskon Seurojentalon entinen tanssienjärjestäjä. Hän sai pojan, ja keskusneitimme Ulla-Riitasta tuli hänen kummitätinsä. Halla-aho oli rempseä kaveri. Lempinimeltään YLLI. Hyvä ja hauska suustaan. Ja sanoi asiat just niin kuin ne olivat. Eikä sisällöstä neuvoteltu. Meistä tuli hyvät kaverit. Luppoaikana Ylli opetti ihmisiä ajamaan autoa. Meno oli verissä ja niinpä hän ilmoittautui lentokursseille. Minä änkesin innolla mukaan. Opettajanamme Lentotoimi KY:ssä oli kaveri nimeltään RAIMO KUNTTU. Persoona hänkin. Kerron myöhemmin muutaman uskomattoman tarinan hänestäkin. Kunhan nyt ehdin muitten lomassa. Näitä persoonia kun on ympärille siunaantunut. Tai sitten minä vain koin heidät sellaiseksi. Kuten Ylli Halla-ahon. Olimme jo päättämässä lentolupaan oikeuttavaa kurssia. Sain jo lentää itsekseni, mutta muutama teoriatunti puuttui lopullisesta lupakirjasta. Sitten lähdin orkesterini kanssa Irwinin kiertueelle. Lentokurssi vanheni kesken kaiken. Niinpä jäin ilman paragraaffia. Mutta ei hätää. Halla-aho kävi kurssin loppuun ja sitten lentelimme yhdessä. Kaverimme Irwin oli rahoissaan ja niinpä päätimme ostaa lentokoneen. Hänen rahoillaan. Matkustimme Ruotsiin. Mukanamme Tappi Suojanen, joka sotalapsena oli oppinut ruotsin kielen. Tuliaisina Ruotsista oli käytetty Cessna, 172 nelipaikkainen upea oikea lentokone. Se ei ollut käytössämme kuin vuoden verran. Joku oli unohtanut maksaa sen. En se minä ollut. Mitäs minä lentokoneella tekisin, kun ei ollut korttiakaan. Mutta Irwinin nimissä se kone oli. Porissa käytiin aina välillä syömässä porilaisia Porin torilla. Kerran paluumatkalla yllätti sumu. Kun Halla-aholla ei ollut mittarilentolupakirjaa, piti ajella pilvien alapuolella. Hiukan haasteellista, kun pilvet roikkuvat muutamassa kymmenessä metrissä. Suunnistus oli helppoa, kun ajeltiin Pori-Tampere pikatien päällä. Välillä otti kyllä vatsanpojasta, kun Halla-aho tempaisi yllättäen vähän väliä reippaan hypyn ylöspäin. Väisteli tien yli kulkevia voimajohtoja. Halla-aho oli aika rämäpää. Taitava lentäjä. Itse hän arvioi lentotaitoaan sanomalla, että hän laskeutuu vaikka aidan päälle. Olisikin, jos olisi vain käynyt tarpeelliseksi. P.S. Ai niin. Kyllä. Kyllä Yrjö oli Halla-ahon isä. |
|
|
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Palautteet/osoitteenmuutokset: oskari@herrankukkaro.fi
Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.
Tarina- ja reseptiarkisto.
Kommentit
Lähetä kommentti