|
|
Kun 60-luvulla toimin Vehmassalmen tanssipaikan toiminnanjohtajana,
käytiin kovaa kisaa maakunnan muiden tanssipaikkojen välillä.
Lähellä
oli Mynämäen tanssilava, jonka kisan taisimme voittaa. Täytyy myöntää,
että nuoruuden innoissani taisi joskus mennä hieman yli. Sain nimittäin
erään kerran isältäni aikamoisen moitteen hänen lukiessaan Vakka-Suomen
Sanomista Vehmassalmen ilmoituksen loppukaneetin:
"Vältä ruuhkaa. Käy tansseissa Mynämäen Paviljongilla."
|
|
|
| |
| |
Luit otsikon.
Tiedän, mitä mietit: ”Nyt se Oskari on tullut hulluksi”. Ei pidä
paikkansa. Olen ollut hullu jo kauan. Monella tapaa: Seinähullu, saunahullu,
kalahullu, sienihullu jne.
Kuusi vuotta
sitten kerroin, kuinka Oslolainen lehtiväki oli tulossa Herrankukkaroon
tekemään ruokajuttua. Norjalaisetkin on sienihulluja. Myös siitä syystä tykkään
norjalaista. Tein heille
sieniruokaa, jota taatusti eivät ole ennen saaneet.
Miksikö kirjoitan
tämän reseptin uudelleen? No kun olin sen jo unohtanut ja mieleeni muistui
toimittajien reagoinnit sieninautiskelun jälkeen. Ja kun nyt on sieniaika.
Tarjosin
norjalaisvierailleni rymättyläläistä ohiammuttua metsäpeuran paistia.
Uunissa tuntia mausteissa. Suolaa ja mustapippuria ja pohjalla
valurautapadassa öljyä ja vettä. Lisukkeena
rymättyläläistä perunaa naapurin pellolta (luvalla) ja sitten sitä sienihilloa.
Tässä se on:
Ainesosat:
1-2 l suppilovahveroita
2 dl vettä
300 g hunajaa (tai sokeria 500g)
1 dl viinietikkaa
1 dl väkiviinietikkaa
1/4 tl suolaa
n. 10 mausteneilikkaa
1 kanelitanko
3-4 palaa muskottikukkaa
Revi sienet pienemmiksi ja huuhdo ne kunnolla.
Laita kokonaiset mausteet nyyttiin, tiukasti sideharsoon.
Laita liemiainekset, suola sekä hunaja tai
sokeri kattilaan. Keitä hetken, että hunaja/sokeri sulaa. Lisää maustenyytti ja
sienet.
Keitä liemi kokoon 30–40 minuuttia. Ota nyytti
pois. Pakkaa lasitölkkeihin. Käytä marjahillon tapaan. Näin saat nassikatkin
tykkäämään sienistä.
Mitenkä meni
perille?
En ole koskaan
nähnyt toimittajien ylireagoivat. Oli sellainen mekastus ruoan jälkeen ettei
paremmasta väliä. Mistäkö respetin olen saanut? Isoäidiltä tietenkin. Kun
en kehdannut kertoa, että hilseestä.
Kaksi viikkoa
vierailun jälkeen sain kirjeen toimittajilta. Pyysivät vielä kirjallisesti
reseptin julkaistavaksi.
Hauskinta tässä
sienihillossa on se, että se sopii mitä merkillisimpiin yhteyksiin. Pannukakun
kanssa jälkiruokana aivan erinomaisesti. Eläköön itsekritiikin
puuttuminen.
Terveisin sieni –
entinen seinähullu. |
| |
|
Elämän makuisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Kommentit
Lähetä kommentti