|
|
Tämän tarinan kertoi isäni minulle joskus
50-luvulla automatkoillamme. Jos hän ei laulanut, hän kertoi tarinoita.
Merkillinen ihminen. Kuinka joku voi kuluttaa aikaansa laulamalla ja tarinoita
kertomalla. Pikkupojan muistilokeroihin molemmat
taltioituivat. Lempilauluni oli ”Rakkauden tuli palaa, vain öljypumpulissa.
Päivin sä oot mun mielessäni ja öisin unelmissa…”
Sitten tarinaan.
Isäni kotikylän Kalannin Kylähiiden
naapurissa oli ja on vieläkin Hallun kylä. Kylän suurimman talon tytär oli
alkanut seurustella uusikaupunkilaisen ylioppilaan Paavon kanssa. Herraväkeä
siis.
Avioehdokas saapui ensimmäistä kertaa
tutustuttamaan itseään vaimoehdokkaan kotiin. Isäntä oli hieman
pröystäilevää
laatua. Kun sitten ruokailun lopuksi syötiin jälkiruokana fäskyynsoppaa
eli
luumukeittoa, isäntä ohjeisti nuorta miestä ottamaan kunnolla sattumia:
”Pan
Paavo pohjast vaa!” Eli otahan pohjan kautta. Ja Paavohan otti. Mutta
luumuja
ei kauhaan osunut ainuttakaan. Isäntä siinä talon emäntää torumaan, että
taasko
sinä olet turhaan säästellyt luumusattumia. ”Kyl mää niit luumui sin
laitoi
aika kasa. Ne o varma hajonnu, ku mää keiti niit varmuuden vuaks aika
kaua.” Siihen isännällä oli selkeä vastaus: ”Vai nii. Kylläs kaua
keitit. Tosi kaua.
Nii kaua, et luumu kivekki hajosiva.”
|
|
|
Positiivarit
on valinnut vuoden positiivisimman naantalilaisen ja turkulaisen
Höyrylaiva
Ukkopekka sai taas kerran toimia arvokkaan tapahtuman näyttämönä, kun
palkitsimme Anne-Marget Hellénin kanssa vuoden positiviisimmat.
Positiivisimmaksi turkulaiseksi valittiin Tanja Raunio ja
naantalilaiseksi Tiina
Rinne-Kylänpää.
Lue lisää.
__________________________________________________________ |
|
Vietä Pikkujoulut Herrankukkarossa!
Mitä olisi joulu ilman oikeaa
savusaunaa? Isäntä on lämmittänyt maailman
suurimman, 124-paikkaisen, maasavusaunan. Emäntä on kattanut
saaristolaisen
joulupöydän jonne isäntä on savustanut ja loimuttanut monenlaista
merikalaa. Kinkkukin on oikea joulukinkku. Teidän tehtäväksenne jää
saapua paikalle ja nauttia tilaisuudesta. Tervetuloa
herkuttelemaan!
Katso tulevat saunatapahtumat tai kysy tarjousta ryhmällesi. |
|
| |
| |
Kävelimme
edesmenneen ystäväni Jakobsonin Olofin kanssa Vakuutusyhtiö Sammon käytävällä.
Vastaan tuli kaunis neitokainen. Olofin silmät meinasivat pudota päästä.
”Sä taidat tykätä tuosta naisesta”, totesin. ”Totta. Mä
tykkään kaikista naisista ”, vastasi Olof rehellisesti.
Minäkin tykkään kaikista mausteista. Mutta ihan rehellisesti on yksi ruoka,
joka ei minussa hehkua aiheuta. Se on iso raaka sipuli. Kuullotettuna
kyllä. Ja ranskalainen ruskea sipulikeitto on herkkuani. Mutta raaka sipuli.
Harmittaa, kun se ei maistu. Minua helpotti kummasti, kun luin uutisen, että
raaka sipuli ei ole sydäntautiselle hyväksi. Tieto helpotti minua, sydämen
vajaatoiminnasta kärsivää.
Nyt
kerron teille reseptin, jota en kuunaan ikinä itse toteuta. Siis
täydellinen vastakohta normaaliin kirjoittamiseeni. Tämän reseptin antoi
työkaverini Birgit minulle. Kerron sen nyt teille, mutta vapautan itseni
täydellisesti vastuusta. Itse otatte riskin.
Tarvitset: Sillifileitä
Punasipulia
Ripaus merisuolaa
Ripaus sokeria
Tilliä
Ripottele
sillifileiden päälle merisuola/sokeriseosta makusi mukaan. Lisää ohueksi
siivutettuja sipulirenkaita. Aseta fileet päällekkäin ja tee tiukka nyytti.
Laita jääkaappiin. Seuraavana päivänä avaa nyytti. Ennen siivutusta voit
poistaa sipulirenkaat ja ripotella tilalle tillisilppua. Siittä vaan, jos
riskejä halajaa. |
| |
|
Elämän makuisin terveisin
Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
Kommentit
Lähetä kommentti