Lentopelkoa - Tikkupulla

LENTOPELKOA

Löysin kirjahyllystäni yllättäen Kalle Österlundin kirjan, Lentopelko. Miksiköhän sellaisen olen hankkinut? Minulla sitä pelkoa ei ole koskaan ollut. Päinvastoin. Aikanaan ajoin lentolupakirjaakin Jussi Halla-Ahon isän, Yrjön kanssa Tampereen Lentotoimen kursseilla. Rakastin lentämistä, varsinkin yksinlentoa pienkoneella. Menetteleehän se matkustajakoneenkin kyydissä.

Mutta lentopelko on varsin yleistä. Kerron kaksi tarinaa:

Lensin aikoja sitten Portugalista Halmetin Jorman kanssa Suomeen. Koneen nousukiidon aikana Jorma luki lehdestä uutista, jossa kerrottiin juuri Libyassa tapahtuneesta pommisabotaasista lentokoneessa. Samanaikaisesti kovaäänisistä särähti kuulutus: ”Tässä puhuu koneenne kapteeni Paukku” . Jorma hätkähti ja totesi, että toivottavasti kapteenimme ei tämän matkan aikana toteuta itseään.

60-luvun alkuvuosina lensimme sen ajan Suomiviihteen tähtien kanssa Las Palmasiin. Mukana olivat Eino Grön, Juha Vainio, Juhani Markola, Veikko Tuomi, Vesa Enne ja monet muut sen ajan tähdet. Isäntänä legndaarinen Tampereen Viihdeohjelmien päällikkö Tauno ”Tappi” Suojanen. Lentopelkoinen mies.
Koneena oli vanha potkurikone DC 6, jonka koneista startin aikana pöllähti savua ja tulen lieskaa. Tappi katsoi lasittunein silmin ikkunasta ulos ja parkaisi: ”Vesa! Äkkiä viinaa. Äkkiä viinaa. Moottorit liekehtii, moottorit liekehtii.”
Pääsimme turvallisesti lentoon.

 

 

TIKKUPULLA

Tässä olisi resepti helpon nautinnan vastaanottajille. Herrankukkarossa olemme erikoistuneet villiruokaan, luontoruokaan ja myös eräruokaan. Tämä resepti tehtiin kerran kiireellä, kun ulkomaalainen asiakas halusi nuotiolla nokipannukahvin lisäksi jotain luontoympäristöön soveltuvaksi. Mielellään sellaista, jota voi itse tehdä.

Sehän onnistui yli odotusten. Tee pullataikina ja kauli se noin puolen sentin paksuiseksi levyksi, tai osta kaupan pakkasesta valmista taikinalevyä. Leikkaa veitsellä parin centin levyisiä ja 15-20 cm pituisia soiroja. Kiedo taikina makkaratikkuun tiukasti tai mihin tahansa puutikkuun sen ympäri kietoen ja kiinni "hitsaten". Sitten kypsyttämään nuotiolle. Varo laittamasta suoraan tuleen. Parasta tulee hiilloksen päällä. Ei kestä kauaa, kun taikina alkaa ruskistua. Jos oikein haluat nautinnollisuutta mukaan, voi kypsän tikkupullan päälle varistaa (ravistaa) sokeria. Myös ohut hunajaviiva tekee poikaa. Ja siunatuksi lopuksi päälle vielä vähän kanelia. Onpahan hyvää itse tehdyksi nuotioherkuksi.

Tässähän kävi niin, että saimme uuden idean vieraillemme tarjoamiseksi rantanuotiolla nokipannukahvin kera. Eksoottisesti. Kaukoitäläisille tarjoamme nokipannukahvin sijaan tietenkin teetä. (Tätä teevedenkin keittoa voi nopeuttaa keittämällä veden valmiiksi edellisenä päivänä ja sitten vaan ennen tarjoamista lämmittää sen nuotiolla.) Maistuu myös tenaville. Ja tenavat tykkää itse tehdystä herkusta. Samalla touhu on mukavaa yhteistä puuhaa Luonnossa.

VINKKI: Jos on oikein juhlatuulella, saman voi tehdä piparkakkutaikinasta. Tenavat ovat tuoksusta niin innokkaita, että hätäisemmät syövät tikkupullan jo raakana. Siinä voi myös opettaa ruoan teossa rauhallisuuteen. Kilpaillaan vaikka siitä, kuka raskii kypsyttää kauneimman rusketuksen.

Resepti tulostettavassa muodossa


LUKIJAVINKKI

Lukijamme Arto Kuivanen lähetti mainion punajuurivinkin. Se on tässä. Jos jolla kulla on oma punajuurireseptinsä, laittakaa tulemaan minulle oskari@herrankukkaro.fi. Kokoan niistä ehkä ”Punaisen kirjan”.

"Punajuuret kuoritaan, lohkotaan ja laitetaan pannulle rasvan kera paistumaan. Paistetaan hetki normaalisti. Valutetaan joukkoon maun mukaan siirappia ja ripotellaan päälle suolaa. Lasketaan hellanlevyn lämpö ykköselle, laitetaan kansi päälle ja sen voi unohtaa siihen tunniksi. Voi sitä välillä sekoitella, mutta eivät pala pohjaan vaikka vaan antaa olla.

Maukasta, hiukan makeaa. Sopii monen ruuan kanssa."