Vesa-Matti Loiri - Keitetyt paistinsilakat

Vesa-Matti Loiri

Taiteilija Loiri on viime aikoina ollut näkyvästi esillä. Jotakin aiheesta kertoisin, mukana olen ollut minäkin. Tässä yksi muisteloista:

60-70-luvulla kävimme ahkerasti Ruotsissa taiteilemassa kevyttä musiikkia. Ympäri Ruotsia paikallisten Suomi-seurojen ja yksityisten tanssijärjestäjien kutsumana. Tukholman tanssiguru oli Arska Roininen ja Göteborgin Jorma Roininen. Kun keikalle mentiin Etelä-Ruotsiin Göteborgin seudulle, Jorma järjesti pitkän matkan vuoksi saman tien useita keikkoja peräkkäin. Keikkarundin jälkeen viimeisenä iltana sunnuntaina soitantamme oli n. 100 km Göteborgista Tukholmaan päin. Keikka oli sovittu lopetettavaksi 23.30. Olihan sunnuntai ilta. Ja niin ehtisimme ajaa Kapelskäriin ennen laivan lähtöä. Tiukkaa kyllä tekisi.

Olimme juuri aloittamassa viimeistä valssia, kun lavalle astui yllättäen naapuritanssipaikalta iloinen huilumies. Vesku Loiri. Hän oli kuullut, että bändissämme taituroi loistava kosketinsoittaja, legendaarinen ”Tintti” Tiainen. Niinhän siinä kävi, että alkoi armoton jatsin jammailu. Sanoin Veskulle, että meidän on ehdottomasti lopetettava puoli kahdeltatoista, että ehdimme lautalle ajoissa. ”Totta kai -minä soitan vain kaksi biisiä” huikkasi Vesku. Ja aloitti jumalaisen huilusoiton taituroinnin. Hän soitti lupauksensa mukaan vain kaksi biisiä. Ensimmäinen kesti vain 20 minuuttia. Toinen yli puoli tuntia. Kyseessä oli jazzstandardi, johon kuului tietenkin huilusoolo. Se vaan kesti ja kesti. Muut bändimme jäsenet alkoivat soolon kestäessä jo pakkaamaan instrumenttejaan. Se oli elämäni pisin tunti.

Keikka loppui vasta puolenyön jälkeen. Hirveällä kiireellä pakkaamaan kamoja ja sitten keikkabussi liikkeelle. Arvelimme, että kyse oli minuuteista. Emme tienneet, että kyse oli sekunneista. Onneksi aamuyön aikaan liikenne oli rauhallista. Vanha Sisu-bussi sai kyytiä kerrakseen. Onneksi olin tankannut auton edellisenä iltana. Edes pissatauolle ei riskeerattu pysähtyä vaan toimi hoidettiin vauhdissa oven raosta.

Katsoimme kelloa Kapelskärin rantaan tullessa. Punainen laiva näkyi olevan vielä rannassa. Emme pysähtyneet edes tullissa vaan ajoimme suoraan lähtölaituriin todetaksemme, että Viking Rosella oli muutaman metrin päässä rannasta. Ei auttanut tööttäys eikä valon vilkutukset.

Ajoimme Arlandan lentokentälle ja ostimme saamillamme keikkarahoilla piletit. Yksi soittajista ajoi takaisin Kapelskäriin ja jäi bussin kanssa odottamaan seuraavaa laivaa. Koneeseen otimme henkilökohtaiset instrumenttimme. Naantalista taksilla tukka putkella Köyliöön. Lallintalolle saavuimme 5 vaille kahdeksan. Järjestäjältä förskottia sen verran, että taksisafööri sai maksunsa. Onneksi paikalla oli tuttu raumalainen bändi, joiden kamoilla saimme soitettua keikan kunniakkaasti. Loppu keikkahinta meni taksikyytiin kotiimme. Kaksi vuorokautta yhtämittaista valvomista. Sydäntykytyksiä ja järkytyksiä. Että onkin tämä kevytmusiikki raskasta.

Kukkaro tyhjänä kotiin.

Ei se mitään. Soitit Vesku tosi hyvän huilusoolon.

Keitetyt paistinsilakat

"Kaksin aina kaunihimpi. ”Kun valmistaa ruoan peräjälkeen kahteen kertaan, voi olla varma onnistumisesta.

Ainesosaset:

1 kg silakkafileitä
2 dl ruisjauhoja
1 rkl merisuolaa
voita paistamiseen
3 dl kiehuvaa vettä
1 dl kermaa
2 rkl voita
1 iso sipuli
maustepippuria

- Huuhdo silakkafileet hyvin ja anna valua.
- Jauhot ja suola sekoitetaan keskenään. Silakat kieritetään seoksessa ja paistetaan kauniin ruskeiksi.
- Lado silakat esilämmitettyyn kasariin ja viipaloi sipuli kerroksittain kalojen väliin.
- Kiehuva vesi, kerma ja voi sekoitetaan keskenään. Kaadetaan kasariin kalojen päälle. Annetaan hautua 160 asteessa 10-15 minuuttia.
- Nosta kalat sipuleineen tarjoiluastialle ja ruuvaa maustepippuria päälle.
- Perunat synergisoivat herkuttelun. Salaatit toki sopivat värinsä, makunsa ja terveellisyytensä vuoksi mukaan.