Haukkalinna Expres - Salakuljetettu kala

HAUKKALINNA EXPRES

Kuten viime perjantaina kerroin, hypnotisoija Olliver Hawk oli perustamassa Rauman lähelle erikoista eläintarhaa. Sellaista, joiden eläimet herra oli hypnotisoinut ja saanut valtaansa. Ensimmäinen valtaanotto tapahtui Manu -nimisen hirvenvasan kohdalla. Olliver kertoi jälkeenpäin, että kotieläimet oli tosi helppoja. Ainoastaan kanat sekoilivat ja juoksivat pitkin tantereita, ja kukko heitteli orrella volttejaan ja kiekui käsittämättömiä, kun hän yritti nukuttaa niitä.

Mutta nyt se kliimaksi.

Lapista oli kantautunut tieto, että siellä oli tarhattuna iso emäkarhu. Tämäkin tapahtui 70-luvun alkuvuosina. Olliver lähti VW- Klein-bussillaan hakemaan uutta asukkia ´Haukkalinnan Luostariin´. Kaikki meni suunnitelmien mukaan. Karhu nukahti pitkän taivuttelun jälkeen ja Olliver pakkasi sen auton tavaratilaan ja lähti ajamaan kohti etelää. Hieman ennen Raumaa, Eurajoen jälkeen häntä ajoi vastaan poliisipartio, joka saman tien teki u-käännöksen ja lähti pillit ulvoen perään.

Oli käynyt niin harmittavaisesti, että karhu oli alkanut Eurajoen kohdalla herätä nukutuksestaan. Pakettivolkkarissa oli siihen aikaan ohjaamon ja tavaratilan välissä väliseinä paksusta harmaasta pahvista. Kun karhu heräsi kunnolla , se alkoi hakea poispääsyä. Olliver huomasi väliseinän molemmissa reunoissa karhun tassun kynnet. Neuvokkaana miehenä hän tempaisi autollaan oikein kunnolla koukkauksen sivuun, niin että karhu lensi sivuseinää vasten ja pökertyi. Mutta vain hetkeksi. Ja sama juttu uudelleen. Tässä vaihessa Rauman poliisin havainnointikyky koki virkauran huipennuksen. ´Kännissähän kuski on, kun auto heittelehtii noin rajusti´. Pillit soiden volkkari viereen antamaan pysähtymismerkkiä. ” Olen hypnotisoija Olliver Hawk Haukkalinnan Luostarista. En voi pysähtyä, minulla on tavaratilassa karhu ja se yrittää sieltä ulos”.

Poliisit löivät klossit - jarrut - pohjaan ja pysähtyivät tien varteen sanattomina, raskaasti hengittäen. Ottivat happilisän. Nuorempi konstaapeli vihdoin avasi sanaisen arkkunsa ja ehdotti, että seurataan varmuuden vuoksi tuota autoa. Mutta reippaan välimatkan päästä. Ja niin volkkari eteni loppukilometrit pomppien kohti omituista eläintarhaa. Poliisit seurasivat kaukana perässä ilman pillejä. Vilkkuvalo oli unohtunut päälle. Olihan se mielenkiintoisen näköinen kolonna.

Jälkeenpäin kysyin Olliverilta, miten loppumatka sujui? ”Kyllä me perille päästiin, mutta aika lommoilla volkkari oli”.

Poliisit seurasivat tilannetta kauempaa mäen päältä, ja lähtivät sitten kotiin ilman sen merkillisempiä seuraamuksia. Kumpikin piti kokemansa omana tietonaan vuosia, kun heille oli juuri ylennykset tulossa.

Miten sujui karhun jatkohypnotisointi? Olliver: ”Ei se oikein hyvin onnistunut. Menin häkkiin ja aloitin toimeni. Karhukin katseli pää vinossa aikansa minua kun laitoin kaikki peliin ja sitten se oli vaan yksi tassun huitaisu, ja minä lensin häkistä pihalle. Se karhu oli jotenkin häiriintynyt".

Olliver Hawkille sattui muitakin pieniä hankaluuksia ja kommeluksia eläintarhansa perustamisessa. Hän unohti mm. yhden aivan pienen pikkuseikan, viranomaisluvat eläintarhan perustamiseen. Hankinnatkin taisi olla hiukan sellaisia harmaita hankintoja. Hanke haudattiin hiljaisuudessa vain omaisen läsnäollessa.

Tapahtumien kulun virallisti vuosien viiveellä paikalla ollut raumalainen poliisi. Hän oli kertonut tapahtumat rumpalilleni, Nätsille. Silloinen konstaapeli oli ylennyt komisaarioksi.

SALAKULJETETTU KALA

Sanotaan, että kaikki kielletty maistuu hyvältä. Nyt on tulossa kiellettyä ruokaa, joka ei maistu hyvältä. Se maistuu oikein hyvältä.

Kalakääryleet:

1. Keitä kaalikerä suolalla maustetussa vedessä pehmeäksi. Säilytä keitinvesi.

2. Irrota lehdet varovaisesti ja leikkaa paksummat lehtiruodot ohuemmiksi.

3. Jauha tai pilko pieniksi kala. Mikä tahansa syötävä kala. Mieluiten tietenkin tuore.

4. Liota korppujauhoa kermassa 15 min.

5. Sekoita liotettu korppujauho kalaan ja mukaan suola, murskattua valkopippuria, muna, sekä kaalin sisällä olleet pienemmät lehdet pieniksi pilkottuna.

6. Kaalinlehtien sisään laitetaan reipas ruokalusikallinen seosta ja kaalinlehti kääritään paketiksi.

7. Ruskista voissa pannulla molemmin puolin (säilytä paistinliemi) ja nosta ne uuniastiaan vierekkäin.

8. Ripottele kääryleiden päälle hieman suolaa ja kaada vähän keitinvettä päälle. Anna muhia uunissa 185 astetta, 45 min. Lisää päälle välillä paistinlientä. Valele pintoja aika ajoin siirapilla tai hunajalla.

9. Laske lämpö 150 asteeseen ja paista vielä 15 min. tai kunnes ne ovat pehmeitä ja kauniin ruskeita.

Lisukkeena peruna on poikaa. Kastikkeena voit käyttää uunivuoassa olevaa nestettä.


Ainesosat neljälle:

1 kaalinpää (kaalikerä)
250 gr. salakuljettua kalaa
½ dl korppujauhoja
1 kananmuna
1 ½ dl kermaa
Suolaa
Kokonaisia valkopippureita rouhittuna
Voita paistamiseen


Yritin taas laskea niitä e-vitamiineja. Tuli vesiperä. Ei löytynyt yhtään. Se on vähemmän niin kuin Vigrenin Eikalla Taivassalossa 50-luvulla. Eikka oli ostanut vanhan Java ZZ -moottoripyörän. Purki uteliaisuuksissaan koneen ja totesi:

"Minnuu on petetty. Myyjä sanoi, että tää on kaksitahtikone. Mut mie en löytänyt kuin yhen tahin". ( Kyseessä oli yksisylinterinen kone).

Salakuljetettu kala?

Ai niin. Unohdin perusasian. Miksi tämä ruoka maistuu niiin hyvältä? Katsos kun Elintarviketurvallisuusvirastomme noudattaa erinomaisen täsmällisesti EU -sääntöjä. Kysykää vaikka tori - tai hallikauppiailta hölmöläisten tarinan suomalaista jatkokertomusta. Siksi esim. kalastajat eivät saa myydä juuri kalastamaansa kalaa suoraan laiturilta esim. veneilijöille, koska siellä laiturilla pitää olla EU:n hyväksytyt kylmä - ym. laitteistot, myyntitilat jne. Et saa myydä edes sumpusta. Siksi kalat kuljetetaan edestakaisin nk. kylmäsiltaa pitkin ympäri ja ämpäri kotimaata. Välivarastoidaan ja varastoidaan. Ja tuodaan taas marketteihin. Silmät punaisina. Kuskit ja kalat. Tuoretta eli raakaa kalaa on turhaa etsiä saariston viikonlopputoreilta.

Yllytän nyt kansalaistottelemattomuuteen. Salakuljettakaa kala tutulta ammatti- tai harrastekalastajalta kotiinne. Suomessa on yli miljoona harrastekalastajaa. Silkkaakin kalastetaan lähes 100 miljoonaa kiloa vuosittain. Itselleni kansalaistottelemattomuuden hekumaa on se, että kun tiedossa on Rymättylän Röölän kalasatamaan saapuva silakkatroolari. Otan kassin mukaan, ajan rantaan ja vastaanotan ison lapiollisen sätkivää silakkaa. Suoraan troolarin kannelta. Eihän nyt eläviä kaloja saa kylmätiskiin laittaa. Kalanrääkkäystä se on. Maksan siitä muutaman euron. Miksikö tällainen salakuljetettu kala on sitten parempaa kuin EU:n virallistama logistinen veteraanikala? Se on tuoretta. Siksi kannattaisi salakuljettaa kalaa ohi markettien.

Kalojen punasilmäisyydestä: Kerrotaan, että Turun torilla arvokas frouva kyseli rymättyläläiseltä kalastajalta, miksi hänen myynnissä olevat silakkansa ovat niin punasilmäisiä. ” Kattokast frouva, ku mää asun tual kaukan Rymättylä länsaukol, Pakinaiste saares ja me olla lähdetty silakoitte kansa matka jo eile ehtol. Ne ova koko yä valvonu ja kyl siit silmä punaseks tule. Eik vaa frouva?