Voi helpotuksen huokaus - Ceylonin mummonkurkut

VOI HELPOTUKSEN HUOKAUS

Katollisessa perheessä tytär lähti Irlannista Lontooseen köyhyyttä pakoon. Ihme ja kumma tapahtui. Lontoosta alkoi tulla rahakirjeitä perheeseen lähes viikoittain. Tytär maailmalta tuli sitten Pyhän Patrikin päivänä käymään ja isoäiti halusi tietää, mitä lapsenlapsi Lontoossa tekee, kun niin hyvin ansaitsee.

Tyttö ei tohtinut kertoa, mutta suostui sitten kuiskaamaan asian isoäidin korvaan. Isoäiti pyörtyä jysähti kuin ilotalon emäntä nähtyään ruplan setelin. Toinnuttuaan mummo halusi tarkistaa, kuuliko hän oikein. Tyttö toisti sanomansa ja mummo huokaisi helpotuksesta ja sanoi ensin kuulleensa, että tytöstä oli Lontoossa tullut protestantti.

CEYLONIN MUMMONKURKUT

Talviteloillani Ceylonin teesaarella tulee toteutettua joskus enemmän mielikuvitusta kuin kokemusta ruoanlaitossa. Kuten yleensäkin tekemisiäni ovat siivittäneet äärimmäinen itsekritiikin puuttuminen.

Olin eilen yksin talvikodissamme, kun vaimo lähti tapaamaan kummityttöjämme. Teki mieli valmistaa huikopalaa. Jääkaappi oli melkoisen tyhjä. Mutta mielikuvitusta kehiin.

Valmistan täällä jatkuvassa tuotannossa itsellemme mummokurkkuja Lyökinmamman reseptin mukaan:

½ litraa raikasta vettä
1 dl 10% etikkaa
1 rkl hunajaa
1 rkl merisuolaa
Kurkkuja siivutettuna niin paljon, että peittyvät marinointiliemeen.

Keitän liemen ensin ja annan sen jäähtyä kunnolla. Siivutan kuorimaani avomaankurkkua (pitkäkurkkukin käy - siis kasvi) 2-3 mm paksuin siivuin. Lisään ne astiaan, jonne kaadan nesteen ja sekoitan kurkkusiivut. Sitten tunniksi pariksi huoneenlämmössä vetäytymään ja lopuksi yön yli jääkaappiin.

Jääkaapissa oli siis valmista suomalaismummon kurkkua. Ei muuta kuin tuunaamaan:

Pöydälle oli jäänyt talvikotipuutarhasta muutama banaani ja mango, jotka olivat itseni lailla viettämässä elämän ehtoopäiviä. Siivutin banaanit ja pilkoin mangot. Sekoitin ne kurkkujen sekaan ja ripsautin yhden puutarhamme sitruunan nesteen vielä mukaan.

Yön yli herkut jääkaapissa mietittyään ilmenivät valmiiksi nautintoon. Otin pakasteesta jälkiuuniruisleivän, kostutin vähän, kuivasin talouspaperilla ja laitoin leivänpaahtimeen. Voita päälle ja lautaselle. Viereen iso pino Ceylonin mummonkurkkuja. Keittämäni teen joukkoon lurautin maitoa hitusen ja sitten istumaan viidakkojärven rannalle. Eksoottisesta ympäristöstä ja tunnelmasta huolimatta vatsani uskoi minun siirtyneen ruokataivaan portista sisään. Arvostan vatsani asiantuntemusta. Ethän ole ennakkoluuloinen? Mangon sijaan käy suomalainen omena ja banaanin sijaan, vaikka päärynä. Tykkään kovasti vatsastani, kun se ymmärtää hyvän päälle.