Mahotonta menoa Sri Lankassa osa 1. - Keskiaikaiset vohvelit

MAHOTONTA MENOA SRI LANKASSA OSA 1.

Kirjoitan tätä päiväkirjaani Intian valtameren ulkoluodolla, Ceylonin saarella, jossa olemme viettäneet tiukimmat talvikuukaudet jo lähes 30 vuoden ajan. Päätyömme on järjestellä perheemme ja yritystemme perustamaa Lotus Hill hanketta, jolla autamme vammaisia ja köyhiä ja lapsia koulunkäyntiin. Heitä, jotka muut ovat unohtaneet. (www.positiivarit.fi/lotushill)

Rakensimme jo ennen tsunamia saarelle talvikodin, joka toimii työmme tukikohtana. Se sijaitsee köyhän kylän reunalla. Aitamme takaa aukeaa oikea ja aito viidakko, lävitse pääsemätön, upottava hetteikkö.

Pihallamme oli kypsymässä iso banaaniterttu. Pitkään olen odotellut sen valmistumista äitipuussa (banaani ei kyllä ole puu eikä pensas vaan ruoho – aika iso sellainen). Raakoja saa Suomestakin. Katselin illalla, että ne alkavat kellertää ja olla valmiina. Olin hakemassa aamulla sitä ja kuulin, kuinka naapuripöheikön viidakon villi ja harvinainen musta-apinapopulaatio (yhdeksän kappaletta) piti melkoista mekkalaa Banaanit oli syöty vaikka olivat vielä hieman raakoja. Toivottavasti saivat ripulin.

Jo vuosia sitten vaimoni Marja oli viemässä ruokaa aidan takana kyyhöttävälle äitikoiralle ja hänen pennuilleen. Niitä oli alun perin 5, mutta hetteikössä asuvat varaanit – krokotiilin kokoinen hirmuinen peto – olivat syöneet niistä jo kaksi. Kun Marja avasi portin, parin metrin päässä lymyili jättiläisvaraani. Se avasi hirmuisen suunsa. Olisittepa nähneet, kuinka rouva lätkäisi portin kiinni ja hyppi seitsemän metrin (7) askelin karkuun kohti taloamme. Myöhemmin adoptoimme pesueen. Pojat saivat nimekseen Urkki, Manu ja Mara. Äitikoira nimettiin Tarjaksi. Mukavia talovahteja kaikki, jotka aina varaanin nähdessään aloittivat infernaalisen haukunnan. Opimme tunnistamaan niiden kielen siltä osin.

KESKIAIKAISET VOHVELIT

Kotisaaremme Rymättylällä on suomalaisen ruokakulttuurin juuret. Moni ruokakasvi levisi Suomeen juuri saariston kautta. Mannerta pidempi kasvukausi oli esimerkiksi viljojen menestymiselle tärkeää. Keskiajalla Rymättylässä asusteli suuri joukko aatelisia. Turvallisuussyistä. Turun Linnan liepeillä mellastivat rosvojoukot vähän väliä. Tätä kirjoittaessani perehdyn syvällisesti keskiaikaisiin ruokaresepteihin. Se on helppoa, sillä lähes tietämättämme olemme perustaneet ruokatarjontamme juuri näihin yksinkertaisuuksiin. Yksi sen ajan suosittu juhlaruoka olivat vohvelit.

n 15 kpl

4 dl vehnäjauhoja (keskiajalla vehnää pidettiin jauhoista terveellisimpinä)
3 dl kermaa 3 munan keltuaista
5 rkl hunajaa
2 tl kanelia
1,5 tl suolaa

Sekoita aineet yhdeksi taikinamassaksi. Voitele voilla vohvelirauta tai paistinpannu ja muotoile taikinasta kahden ruokalusikallisen suuruisia n ½- 1 cm paksuisia kakkuja ja paista ne kauniin ruskeiksi molemmin puolin. Kermavaahto ja esimerkiksi mustikkahillo kruunaavat keskiajan nautinnon meille.